Tulipa sitten eilen illalla katsottua harvinaisen ajankohtainen elokuva. Tässä on muutenkin tullut mietittyä, että minkä verran tällä hetkellä jaksaa ja viitsii katsella esimerkiksi natsisaksaan tai ylipäätään sotaan liittyviä elokuvia, sillä tällä hetkellä sota on muutenkin käsin kosketeltavan lähellä, ja kaikki mediat täynnä sotaan liittyvää kärsimystä. Jep, kyllä minulle elokuvat edelleen ovat elokuvia ja pystyn erottamaan elokuvan ja todellisuuden, mutta kyllä tämä maailmantilanne silti saa paljon miettimään.
En todellakaan toivo sotaa ja toivon, että se ei tule ikinä meitä Suomessa koskettamaan. Silti, omasta armeijakokemuksesta on jo 20 vuotta aikaa, ja rehellisesti sanottuna en todellakaan koe olevani valmis sotaan. Sitten sitä miettii miten paljon esimerkiksi youtubevideoista ja leffoista on tullut opittua kaikenlaista, onko sitten niin, että jos sota syttyy, ihmiset sotivat niillä ”taidoilla” joita on leffoista oppinut? Hurjaa edes leikkiä tälläisellä ajatuksella, mutta minkä sille mahtaa, kun kaikki paikat on tällä hetkellä täynnä sotaa, ja suuri rajanaapuri hyökännyt toiseen naapurimaahan ilman minkäänlaista syytä.
Onneksi Suomella tuntuu olevan tällä hetkellä erittäin tervejärkinen ja fiksu presidentti. Niinistön viimeaikaiset liikkeet ovat hyvinkin paljon saanut ajattelemaan, että olisiko sittenkin niin, että pienen Suomen suuri presidentti Niinistö voisi pitää hallussaan avaimia tämä tilanteen ratkaisemiseen. Ihan niin kuin tässä leffassa Oslo, muutama sotaan sivullinen oli merkittävässä roolissa sopimusta luomassa. Leffa perustuu tositapahtumiin, joten varmasti jotain tämäntyyppistä tarvittaisiin nytkin, vaikka varsinaisesti neuvottelut eivät lopulta sotaa täysin lopettaneetkaan.
Oslo oli todella mielenkiintoinen ja opettavainen. Lopulta riidat saadaan sovittua vain, jos oikeasti uskalletaan istua samaan pöytään ja nähdä, että toisellakin puolella ollaan ihmisiä siinä missä vastustajakin. Asiat ovat kipeitä, ja usein niiden ratkaiseminen hyvin vaikeaa, mutta yrittämistä ei kannata silti ikinä lopettaa. On myös hyvä huomata, että usein politiikassa ja urheilussa asiat ovat ne jotka taistelevat, kokouspöydän ja pelikentän ulkopuolella voidaan sitten olla kavereita ja unohtaa vihanpito. Tämä on varmasti hyvä tie asioiden ratkaisuun.
Lähde: Leffafriikki.com
