Päivitys nro 900 – Ei koskaan yksin

Niin kuin otsikkokin kertoo, tässä kirjoitellaan parhaillaan 900. päivitystä blogiin. Eletään vuotta 2025 ja blogin matkahan on alkanut vuonna 2019 eli kuutisen vuotta sitten. Silloin ajatuksena oli lähinnä kirjoitella vain hieman niin kuin muistiinpanoja itselle siitä mitä leffoja on tullut katsottua ja mitä mieltä niistä olen ollut. No, toisaalta olihan siinä ajatuksena myös hieman dokumentoida näitä erilaisia rakennusprojekteja jonnekin talteen. Ja jos joku joskus jaksaa tätä blogia niin pitkälle selailla taakse päin, voi kyllä hyvin huomata, että aika pitkä matka tuosta ajasta on tultu ja huone on siinä matkalla muuttunut aika paljon.

Toisaalta silloin maailma ja oma elämän tilanne oli muutenkin aika erilainen. Päivittäinen seuravalmennus oli juuri päättynyt ja tuonut paljon lisää aikaa iltoihin, jonka lisäksi korona muutti myös ajankäyttöä todella paljon, jolloin leffoja tulikin katseltua todella paljon. Nyt voidaan tavallaan sanoa, että ympyrä on hieman sulkeutunut, olen jälleen palannut päivittäiseen koripallovalmennukseen ja sitä kautta myös ajankäyttö tähän harrastukseen muuttaa muotoaan. Toisaalta, kiinnostus leffoja kohtaa on suurempi kuin koskaan ja samalla sitä jatkuvasti miettii, että miten tätä asiaa voisi tehdä vielä paremmin ja enemmän. Blogi elää omaa elämäänsä ja sinne kirjoitellaan edelleen aina kun leffoja katsotaan, ihan niin kuin vuonna 2019 päätin tehdä, eli kuluneen kuuden vuoden aikana leffoja ja sarjoja on katsottu aika tarkkaan 900 kappaletta, pois lukien jotain leffoja joita olen sivusilmällä sohvalla katsellut, niitä ei yleensä täältä löydy.
Se mikä toisaalta on itseäni kaiken aikaa kovasti kiinnostanut on tuo Youtube. Olen kuitenkin kaiken aikaa tiennyt, että suomen kielellä tehtävä leffa-aiheinen Youutbe ei ehkä ole se, mihin kannattaa aikaa ja vaivaa nähdä. Youtuben tekeminen vaatii säännöllistä sisältöä ja mielellään vielä laadukasta sellaista, eli tarkoitan lähinnä sitä, että videoita pitäisi sitten myös editoida ym, joka taas vie paljon aikaa. Olen kuitenkin nyt taas ottanut seuraavan askeleen tuota kohti ja hankin itselleni siihen tarkoitukseen kaverin vahvojen suositusten ohjaama sellaisen kameran kuin Dji Osmo Pocket 3: sen ja siitä vielä tarkemmin sanottuna Creator Combon, jossa mukana tulee myös lisäakku ja parempi mikrofoni. Tuo kamera itsessään on aika hintava, mutta kun aloin asiaa tutkimaan, niin ensin löysin sellaisen Verkkokaupan Outletista paljon halvemmalla, sitten vielä halvemmalla Powerin Outletista ja kun siellä vielä sattumalta näytti olevan -20% kaikista Outlet-tuotteista niin ostopäätös oli lopulta helppoa tehdä. Eli nyt sitten seuraavaksi opetellaan käyttämään tuota ja katsotaan sitten mitä siitä seuraa vai jääkö edelleen suunnittelun asteille.
Mutta nyt tuon pelkän haaveilun lisäksi olisi myös hieman jo konkreettisempaa suunnitelmaakin mielessä. Ajatuksena olisi nimittäin lähteä seuraavalla konseptilla liikkeelle. Ensimmäisenä lähtisin liikkeelle esittelemällä itseni ja historiaani. Mistä kaikki on alkanut ja miten tämä homma on siitä edennyt. Vaikka kameran edessä onkin elämässä tullut jonkin verran oltua enkä sitä tavallaan jännitä, niin se että siinä on yksin ja höpöttää omaa asiaansa, on todella haastava ajatus ja vaatii varmasti paljon aikaa että lähtee luontevasti toimimaan. Sen jälkeen tietysti pitää esitellä huone tämän hetkisessä muodossa, sen ajattelin tehdä samalla ajatuksella kuin se video joka sieltä jo löytyy, eli ei sen tarkemmin, vain laitteiden nimillä jne. Mutta, jotta saisin sinne materiaalia joka viikko säännöllisesti, niin ajatuksena olisi joka viikonloppu tehdä viikkokatsaus, jossa kävisin läpi sitten kaikki sen viikon aikana katsotut leffat, tai kaikki jotka olen blogiin viikon aikana kirjoitellut, toki siinä voi sitten puhua samalla myös viikon muistakin aiheista, jos jotain ajankohtaista on. Tämän lisäksi johtavana ajatuksena olisi sitten tehdä leffahuoneen jokaisesta palasesta oma video ajatuksella, että en niinkään puhu sen laitteen ominaisuuksista vaan sen historiasta. Mistä se on tullut, miksi olen siihen päättynyt ja mitä muuta siihen liittyy. Näihin liittyy paljon mielenkiintoisia tarinoita, joka voisi olla se oma kulma tähän Youtubeen. Ja jatkossa tätä voisi siis tietysti jatkaa sitä mukaa kun jotain uutta tulee, mutta miltäs tälläinen sisältö sinun korviisi kuulostaisi?
Mutta koska tämän blogin punaisena lankana on edelleen kirjoittaa kun katson, joten tässäkin kirjoituksessa aiheena on leffa. Ja kun kyseessä on juhlanumero, niin silloin olen myös pyrkinyt katsomaan jotain hieman erityisempää materiaalia kirjoituksen aiheeksi. Niin tälläkin kertaa, kun tämä 900. päivitys sattui juuri sopivasti tämän alkuvuoden suurimman kotimaisen elokuvan ensi-illan aikaan. Itselleni ei oikein ollut mitään tarkkaa ajatusta mikä tämä leffa voisi tällä kertaa olla, mutta kun tosiaan ensi-iltaan oli tulossa Klaus Härön uusin suurelokuva Ei koskaan yksin, oli aika helppoa sitten kuitenkin se leffa tähän valita, ja kun tuon halusin vielä ehdottomasti käydä heti ensi-iltapäivänä katsomassa, niin se sopi tähän loistavasti. En ole varsinaisesti koskaan ollut mikään Klaus Härön fani, mutta edellinen Rakkaani Merikapteeni todellakin vakuutti minutkin miehen taidoista. Siitä huolimatta, tämä leffa nostin miehen arvostuksen vielä aivan uudelle tasolle.
Ei koskaan yksin on mahtava elokuva, ja vielä perustuessaan todellisiin tapahtumiin nostaa itselleni leffan arvoa huimasti. Viittä tähteä en tälle leffalle anna, mutta neljä ja puoli ehdottomasti antaisin, vaikka yleensä en siis mitään tähtiä leffoista jakelekaan. Mutta jotta kaikille jää varmasti oikea kuva mielipiteestäni tästä leffasta niin käydään ensin läpi nuo puoli puuttuvaa tähteä ja sen jälkeen mennään siihen neljään ja puoleen. Ne ihan pienet puutteet liittyvät lähinnä Ville Virtasen rooliin. En tiedä miltä Abrahan Stiller on aikanaan näyttänyt tai millainen henkilö hän on ollut, eli sinällään en voi arvioida kuinka hyvän roolityön Virtanen siinä mielessä tekee, mutta tässä roolissa ihan aavistuksen häiritsee Ville Virtasen Ville Virtasmaisuus. Itselleni roolista tulee jatkuvasti läpi mielikuva Sorjosesta, jossa Virtanen oli aivan loistava. Ville Virtanen on todella loistava ja valovoimainen tähti, jolla kuitenkin on myös hyvällä tapaa on hyvin vahva omalaatuisuus, joka tässä vähän näkyy. En tiedä miten tämän voisin riittävän kunniottavasti sanoa, mutta näen pääroolissa enemmän Ville Virtasen kuin Abraham Stillerin. Silti, Ville Virtanen on tässäkin roolissa ihan loistava ja johdattaa leffaa upeasti eteenpäin. Virtasen kyky eläytyä ja tuoda joka ikisen ilmeen ruudulle on aika ainutlaatuista Suomessa. Toinenkin pieni miinus tässä leffassa liittyy samaan hahmoon. Ymmärrän hyvin, että Stiller on vanhainkodissa (tai missä nyt onkin) todella vanha, mutta jotenkin tuo maskeeraus ei oikein toimi. Stiller näyttää kuvassa kuin hirviöltä, eikä oikeasti ja luonnollisesti vanhenneelta ihmiseltä. Onko tuollaisia ryppyjä oikeasti jollain vanhalla ihmisellä. Jos esimerkiksi vertaa tuohon NR24 leffan vanhukseen, olisi jotenkin ollut paljon uskottavampia nuo kohtaukset, jos päähenkilö olisi näyttänyt luonnolisemmalta. Tähän varmaan tekijöillä on jokin luonnollinen selitys, mutta itsellä tuo pisti pahasti silmään.
Nämä kuitenkin siis ovat vain pieniä kosmettiisia miinuksia sen rinnalla, kuinka loistava kokonaisuus tämä elokuva oli. Lähdetään vaikka liikkeelle siitä, kuin täydelliset roolisuoritukset vetävät tässä jälleen Björkman ja ennen kaikkea Kari Hietalahti, joka tekee tässä mielestäni parhaimman roolisuorituksen mitä olen häneltä koskaan nähnyt. Ärsyttävä, vihattava, julma rooli, josta Hietalahti tekee juuri niin julman kuin sen on voinut kuvitella olleen. Björkman taas kerran aivan huikea, enkä tiedä ketään, joka olisi taas tässäkin roolissa voinut tehdä mitään näin upeaa. Carl Kristian Rundman loistavana Horellina saa lähinnä naurattamaan, on jotenkin niin uskottavaa tuollainen joo-joo mies tämän ajan ministerinä, jolta puuttuu kaikki oma ajattelu. Roolitukset tässä leffassa ovat todellakin osuneet täydellisesti nappiin, ja tämän vielä alleviivaa Satu Tuuli Karhu, jonka suhteellisen pieni rooli ei ole helppo, mutta tekee sen aivan uskomattomalla karismalla ja nappiin osuneella näyttelemisellä. Tässäkin tulee paljon yhtäläisyyksiä mieleen tuosta NR24 leffasta, mutta Karhu vaan tässä on sata kertaa vielä parempi kuin tuo nuori naiivi kyselijä tuossa leffassa.
Lukuunottamatta tuota vanhaa Stilleriä, myös kaikki puvustuksessa ja lavastuksessa ym on onnistunut täydellisesti. Mainitsen tässä vain muutamia asioita, mutta esimerkkinä nuo vanhat laivakohtaukset hämärine valaistuksineen ja savuineen on käsittämättömän hienoa katseltavaa isolta ruudulta. Tässä leffassa huomaa hyvin kuinka joka ikinen yksityiskohta on hyvin tarkkaan mietitty, ja esimerkiksi muutamat sisäkohtaukset, joissa valo tulee ikkunasta sisään, antaa niin mahtavan fiiliksen, että tässä leffassa ei ole mitään jätetty miettimättä. Tykkäsin myös suuresti näistä mustavalkoisista vuosiluku ja kaupunki ”ikkunoista”, hienoa kansainvälistä detailia. Niin, ja jos miettii, että leffa tosiaan kestää vain tunnin ja pari kymmentä minuuttia, niin en oikein voi uskoa miten hienosti tämä tarina on tuohon aikaan saatu mahtumaan jättämättä yhtään mitään oleellista pois. Harvoin näkee elokuvaa, jossa käsittelyssä on kuitenkin aika iso ja laaja asiakokonaisuus, mutta leffan jälkeen ei jää tippaakaan fiilis, että jotain oli jäänyt pois. Niin, ja älkää ymmärtäkö väärin, näin laadukasta teostahan olisi voinut katsoa vielä vaikka kuinka pitkään lisää, mutta tässä on tarina, joka kerrottiin juuri tässä paketissa aivan täydellisesti. Tämä leffa todellakin on laadultaan ja kerronnaltaan kansainvälistä huipputasoa.
No, koska tämä on minun blogini, niin sanotaan nyt sananen sitten vielä loppuun äänistä. Musiikki leffassa toimii loistavasti, äänien osalta leffa ei huippuhetkiä juurikaan tarjoa, mutta tämän leffan ääniksi se on loistava. Ei toisaalta voi juurikaan kuvitella, että tälläiseen leffaan ja aikakauden käsittelyyn kannattaa mitään ylimääräistä lisätäkään, joten leffan äänet ruudulla tapahtuvan kanssa toimivat mainiosti. Suomileffan tapaan etukanavien pannaus toimii taas loistavasti, muista kanavista ei liialti tässä hyödy, ainakaan nyt näin taas leffassa katseltuna. Pari kohtausta jossa subbareita oikeasti tarvitaan kuulostaa todella vakuuttavalta, ja on varmasti taas kotona sellaisia kohtauksia joita odottaa. Koko leffan mielenkiintoisin osuus äänien osalta on kuitenkin alkutekstien äänettömyys. Äänettömyys kesti todella pitkään, ja kukaan salin noin 30 katsojasta ei uskaltanut edes hengittää. En ole leffasalia kuullut koskaan noin pitkään noin hiljaisena. Se kuuluisa oma hengitys kuului ja sitäkin piti hillitä. Hyvin mielenkiintoinen ja tehokas aloitus leffalle.
Pitää muuten vielä sen verran sanoa tuosta katsojaluvusta ettei kukaan saa väärää käsitystä. Tämä nimittäin oli leffan ensimmäisen päivän kolmas ja myöhäisin näytös, joita yleensä ei edes tähän aikaan tarjota, joten tähän kellonaikaan katsojamäärä oli kuulemma poikkeuksellisen suuri, ja ylipäätään koko päivän saldo oli lähes kolme sataa, joka on loistava aloitus ja juuri sellainen aloitus jonka tälläinen loistava kotimainen ansaitsee. Ei tästä voi oikein enää muuta sanoa kuin että menkää ehdottomasti katsomaan ja tukemaan kotimaista elokuvaa, jolla menee tällä hetkellä todella hyvin. En malta odottaa että saan tämän levyllä seuraavaksi kotiin katsottavaksi.
Lähde: Leffafriikki.com