Vares X leffa oli kovasti mielessä lähteä katsomaan jo ennakossa, mutta katsominen jäi sitten kuitenkin ensi-iltapäivään, joka oli taas tälläkin kertaa keskiviikko, joka on kyllä tavallaan aika outoa, kun on tottunut, että ensi-illat ovat yleensä aina olleet perjantaisin. Syytä tähän en kyllä ihan tiedä, mutta varmasti tähänkin on syynsä. Vanhoja Vareksiahan on takana jo yhdeksän ennen tätä, ja vaikka ne kaikki on kyllä varmaankin nähtyt, niin kovinkaan hyvää muistikuvaa niistä ei sinällään ole, eli en tätä kyllä mennyt minään jatko-osana katsomaan, eikä tässä kyllä sellaisesta ollut kysekään. No, jonkinlaista jatkumoa, ehkä kuitenkin odotin silti, mutta ei tämä nyt millään tapaa tuntunut itselle sellaisesta, että tässähän oli ihan tuttua Varesta. Filminurkan haastatteluja tuossa matkalla vielä kuuntelin ja tosiaan edellisestä elokuvasta on vierähtänyt jo kymmenen vuotta ja tämä on tarkoituksella ollut tarkoituskin olla vähän niin kuin Vares 2.0 ja Vares on haluttu tuoda tähän päivään.
Vareksen uutta tulemista tähdittää Leo Sjöman, joka ei missään tapauksessa ole leffan heikointa antia. Sjöman toimii Vareksen roolissa erittäin hyvin, mutta kaipaa ehkä hieman kuitenkin lisää aikaa. Jos näitä Vareksia tulee vielä lisää, niin uskon, että jo seuraavassa Sjöman ottaa tämä roolin täydellisesti itselleen. Nyt ehkä suurimpana ongelmana on aika. Leffan kesto on vain tuntia ja parikymmentä minuuttia, joka ei anna Sjömannille vielä aikaa syventää roolia riittävästi ja siksi uusi Vares jää vähän etäiseksi. Ehkä vähän liian kiltiksi ja pehmeäksi. Leffan aivan heittämällä suurin tähti on kuitenkin Jasper Pääkkönen, eikä ole lainkaan sattumaa, että herralle on annettu ja tarjottu maailmalla paljon merkittävämpiäkin rooleja kuin mitä suomileffa pystyy tarjoamaan. Pääkkönen pitää omalla tekemisellään koko leffan kasassa, ja aina kun tuntuu, että homma lähtee hieman laukalle, tulee Pääkkönen kuviin ja palauttaa leffan raiteilleen.
Sen lisäksi leffaan onkin sitten talutettu taas koko rivi kotimaisen leffateollisuuden suurimpia nimiä, mutta valitettavasti edelleen suurena ongelmana on aika. Leffa on ylipäätään temmoltaan aivan älyttömän nopea, joka saa jatkuvasti kaiken tuntumaan hätiköiden tehdyltä. Vares kulkee paikasta toiseen kuin rasteja keräten, mutta joka paikassa vierailu kestää kymmenen sekuntia ja taas kaikki vastaukset on annettu suoraan tarjottimelle, sen sijaan, että sekä Varekselle että katsojalle olisi annettu aikaa itse tajuta juttuja. Muutenkin leffan ongelmana on hieman se, että uusia hahmoja tulee ruutuu kuin ruuhka-ajan liukuportaista, ja vaikka nuo esittelyt onkin hoidettu tyylikkäästi nykymallin mukaan, niin tuntuu jo hieman turhauttavalta kun alle puolentoista tunnin leffassa noita esittelyruutuja tulee lähes kymmenkunta. Enpä taida montaakaan leffan roolinimistä enää kotona edes muistaa. Ei sikäli että nuo roolit siis olisi ollut huonoja, mutta yhteenkään niistä ei päässy oikein ehtinyt päästä syvemmin kiinni, mainittakoon muuten vielä, että Sara Soulie oli muuten myös todella hyvä!
Toinen asia joka leffassa todella häiritsee on kaikenlaiset puhtaat kopiot ja kliseet monista muista leffoista. Onko autossa pommia, onko lukkoviritetty, enää puuttui vain takapenkillä ollut mies. Aseella osoteltiin useaan otteeseen, mutta yksikään ainut kohtaus ei ollut sellainen, josta olisi jännitys noussut katsojan rintapieliin. No, tämänhän kai pitikin olla enemmän toimintakomedia, mutta toiminta jäi valitettavasti nyt aika vajaaksi, komedia muutamien heittojen varaan. Vaikka todella kovasti halusin leffasta tykätä ennen leffaa, leffan aikana ja vielä sen jälkeenkin, niin ei tästä nyt valitettavasti jäänyt kuin hieman halvan amerikkalaisen toimintaleffan fiilis.
Se mistä tässä sitten vastaavasti tykkäsin todella paljon oli leffan bassoraita. Leffassa jopa tavalliset autot kuulostivat erittäin aggressiivilta, mutta kuitenkin täysin uskottavilta. Atmosta tässä ei varmasti ollut, eikä kyllä surroundejakaan pahemmin kuulunut, mutta se mitä edestä päin tuli, kuulosti kyllä loistavalta. Samoin pari baarikohtausta, joilla voi jonain päivänä kyllä bassoja testailla vielä kotonakin aika kiitettävästi. Muutama ihan osuva musiikkikappalekkin oli leffaan mukaan mahtunut, mutta hieman ehkä olisi jotain uudempaakin voinut olla. Ylipäätään koko score oli tälläiseen leffaan ehkä hieman liian leppoisaa eikä sillä oikein nyt saatu tunnelmaa leffan vaatimalle tasolle. Eli kyllä tämä varmasti tulee kotona vielä uudelleen katseluun, mutta ensi fiilis leffassa ei vielä ollut kovinkaan vaakuuttava, valitettavasti.
Lähde: Leffafriikki.com
