Seuraavaksi olisi vuorossa jälleen kuukauden leffan aika. Kuukauden leffahan tehdään siis yhteistyössä Av-Plus-lehden ja Future Movie shopin kanssa. Tällä kertaa kyseessä heinäkuun elokuva, vaikka nyt ollaankin jo pari päivää elokuun puolella. Tähän yksinkertaisena syynä hieman pienet haasteet saada aikataulut sopimaan niin, että olisin saanut uusimmat uutuudet käsiini, mutta eipä tuo haittaa, etenkään kun mukaan Future Movie Shopista tarttui tällä kertaa sen verran kuumia uutuuksia. Kuukauden leffaksi olisi voinut valita tällä kertaa useammankin leffan, mutta lopulta valinta oli sitten aika helppo. Vaikka tämä leffa jatkaa hieman samaa rataa edellisen kuukauden leffan kanssa, niin eihän tässä nyt kauheasti tarvinnut kuukauden leffaa miettiä, jos sellainen leffa kuin Taxi Driver oli juuri hyllyyn saapunut.
Eikä varmaan tosiaan tarvitse ihan hirveästi tämän kuukauden leffaa esitellä, vai pitääkö sittenkin? Leffana siis Taxi Driver, joka ilmestyi vuonna 1976. Leffa sai kaikkiaan neljä Oscar ehdokkuutta mukaan lukien mm. parhaan elokuvan ja parhaan pääosan Oscarit, mutta ei kuitenkaan yhtään niistä pystynyt voittamaan. Parhaan pääosan Oscarin vei tuolloin Robert DeNiron nenän edestä Peter Finch leffasta Network ja parhaan leffan muuan Rocky, josta ehkä olettekin joskus myös kuulleet. Niin tai näin, tuosta Network leffasta en ole koskaan kuullut, mutta siitä huolimatta, että Taxi Driver leffan nimen olen aina tiennyt hyvinkin, niin itse leffa tuli katsottua todennäköisesti vasta nyt ensimmäistä kertaa. Tämä leffa ei ehkä omassa nuoruudessa ole ollut niitä omien vanhempien lastenleffa-listalla olevia, mutta jälleen kerran, onneksi näitä huikeita leffoja historiasta tuodaan päivä päivältä enemmän meidän nuorempienkin tietoisuuteen.
Tuli sitten Taxi Driverista Oscareita tai ei, niin onhan tässä nyt silti kyseessä aivan massiivinen klassikko-elokuva. Robert DeNiro tekee leffassa niin huikean roolin jo itsessään, että olisi hyvinkin voinut sen Oscarin sieltä saada. DeNiro on täysin ilmeetön omaa elämäänsä etsivä yksinäinen haaveilija. Outo, kuten leffassa useasti kuvataan. Se mikä tässä herättää vuonna 2024 hyvinkin paljon ajatuksia on kaikki se mitä tänä päivänä kuvataan mielenhäiriöstä kärsivistä ihmisistä. Erilainen, väärin ymmärretty, yksinäinen, ilman ystäviä, uneton ja ennen kaikkea rakkauden puutteessa oleva henkilö, joka ei millään löydä maailmassa onnea ja paikkaansa, vaikka kuinka kovasti asian eteen töitä tekisikin. Oudon sijaan itse ehkä puhuisin enemmänkin vaarallisesta, ja niinhän tässä lopulta käykin. Kun tosiaan itse en leffaa ollut aikaisemmin nähnyt, enkä siitä sen enempää edes tiennyt, niin kyllähän tuo ensimmäinen murha on jo itsessään niin hyytävän kylmäverinen, että edes vuonna 1976 tuohon ei vaan millään ihan normaali ihminen täysin ilmeettömästi pystyisi. Kyllähän taksikuski oli jo tässä vaiheessa aika paljon pahuutta nähnyt, mutta tekikö se hänestä lopulta sen mitä hän oli vai toisin päin? Fakta on kuitenkin se, että kyllä Scorsese tässä on tarinan kerronnassa ihan omalla tasollaan kun verrataan taas uudempiin leffoihin.
Eikä DeNirokaan tässä missään tapauksessa yksin jää. Myös Oscar ehdokkuuden sivuosasta saanut nuori Jodie Foster tekee leffassa todellisen läpimurtonsa ja on loistava. Tuohon Iriksen rooliin nimeomaan nitoutuu paljon tämän leffan loistavaa, jopa hieman mystistä juonta. Samoin ehkä vieläkin tärkeämmässä roolissa oleva Cypill Shepherd Betsynä on erinomaisen hyvä. Leffa on hyvin synkkä, mutta kyllä tämä siitä huolimatta menee itsellä ihan vuoden parhaiden leffojen sarjaan. Leffa kestää sellaisen puolitoista tuntia, vastaava leffa nämä päivänä olisi varmaan väännetty väkisin kahteen ja puoleen, mutta tässä kaikki on hyvin painettuna tiiviiseen pakettiin, josta hetkeäkään ei halua missata.
Leffan ääniraita on 5.1, ja ihan rehellisyyden nimissä, vaikka sitä Atmosta aina joka paikkaan toivonkin, niin tässä leffassa olisi varmasti pärjännyt loistavasti ihan vaan kahdella tai kolmellakin kanavalla. Itselläni oli Neural:X upmixer päällä, joten joka kanavasta ääntä tietysti tuli, mutta siitä huolimatta äänet olivat ihan selkeästi painottuneet eteen, eikä edes sivusta tullut koko leffan aikana oikeastaan yhtään mitään. Mutta, siitä huolimatta tämän leffan ääniraita on pelkkää timanttia. Ääniraita on tehty ei ainoastaan tukemaan leffaa, vaan nostamaan jokainen kohtaus oikeaan tunnelmaan. Tästä leffasta tuli ensimmäisenä mieleen sellainen vanhan ajan leffa, jossa live orkesterilla soitettiin musiikkia. Mikään musiikissa ei vienyt huomiota itse leffasta pois, mutta vastaavasti jokainen soitin ja ääni nosti leffan tunnelman aivan uudelle tasolle. Äänet olivat muutenkin erittäin laadukkaita, en tiedä oliko niitä miten restauroitu, mutta loistavasti ne toivat tähän vanhaan leffaan aivan uuden ulottuvuuden.
Samaa voi sanoa kuvanlaadusta, Taxi Driver on restauroitu juuri leffan arvon mukaiselle tasolle. Kuva on vanhan näköistä rakeista ja tummaa, mutta niin hienosti tuotuna 4K-laadulle. Kuvassa mikään ei häiritse, ei kuvan tai näyttelijöiden ikä, eikä se, että kuvalle olisi tehty mitään liikaa. Leffa on todella tumma läpi koko leffan, joten ei tästä millään olisi voinut mitään Tappajahain tai Titanicin näköistä tehdäkään ja hyvä niin. Leffana tätä voisi ehkä hieman verrata Duel leffaan, hyvin paljon samaa tyyliä.Leffa on juuri tälläisenään aivan täydellinen paketti, joka jokaisen leffafanin pitää löytää hyllystään. Kulttuuriperintöä sanoisin minä.
Lähde: Leffafriikki.com
