Blogit

Kuolleet Lehdet ja Hifi Messut 2023

Lauantaina tuli yllättäen hieman aikaa katsella leffaa, oma huone odottelee vielä mikrofonia Trinnoviin, joten sittenhän voi vaikka suunnata kohti Biorexiä. Ei nyt varsinaisesti ollut ihan hirveästi leffafiilis ja liikaa aikaa, joten tälläinen alle puolitoista tuntinen Kaurismäki sopi tähän väliin loistavasti. Kaurismäki on tuttu, jotain tullut nähtyä, mutta mikään fani en kyllä ole näille koskaan ollut siitäkään huolimatta, että aina kun miehen nimellä tulee leffa, ehdotetaan sitä suomen Osacar ehdokkaaksi ja palkintoja sataa sieltä ja täältä. Kaurismäki on Kaurismäki, eikä toista samanlaista varmasti löydy mistään muualta maailmasta. Itse asiassa taitaa ylipäätään olla aika harvassa sellaiset elokuvantekijät, joiden käsiala eroaa niin paljon kaikista muista, että ei tarvita montaa minuuttia leffaa katsoa kun jo tietää kenen leffasta on kyse. Näitä tulee ehkä mieleen Tarantino, ja ehkä jollain tapaa myös Nolan, siitäkin huolimatta että hänellä kyllä genret vaihtelee leffoittain aika paljonkin. Kovassa kehossa suomalainen siis on, olipa itse leffoista sitten mitä mieltä vaan.

Ja tästäkin leffasta voi todella olla montaa mieltä. Pitää tosiaan muistaa, että jos on menossa katsomaan Kaurismäkeä, niin silloin saa Kaurismäkeä, suuria yllätyksiä ei kannata odottaa. Aihepiirit ovat usein hyvin synkkiä, kuvaavat omalla tavallaan suomalaisuutta ja karuutta. Miljöö on hyvin vanhaa, erittäin huolella tehtyä, ja mitään ei ole jätetty sattuman varaan. Nyt kuitenkin muutama asia tässä jäi itseäni mietityttämään hyvinkin paljon. Ensinnäkin missä ajassa tässä oikeasti halutaan olla? Jos halutaan olla siellä miltä kaikki näyttää, niin miksi ihmeessä radioon on haluttu tuoda ukrainan sotaa? Tämä leffa ei todellakaan näytä tältä päivältä, joten jokin ei täsmää. Jotenkin leffan alussa ajattelin, että Alma on taustaltaan jompaa kumpaa, eli Ukrainalaista tai Venäläistä taustaa, ja tämän liittyy jotenkin siihen tuskaan tai syyllisyyteen. Tähän ei kyllä leffa sitten antanut ainakaan mitään vahvistusta myöhemmin. Miksi ihmeessä tämä Ukraina asia siis on tähän tämä hieman vie leffalta uskottavuutta.

Muuten leffan juoni on aika pelkistetty, todella hidastempoinen, mutta se mikä itseni kyllä yllätti oli se, että pienintäkään yksityiskohtaa ei halunnut jättää näkemättä, vaan leffaa piti tuijoittaa koko ajan silmä tarkkana. Alkuun Kaurismäkeläinen todella alkeellinen kirjakieli hieman häiritsi, mietin monta kertaa pitikö nyt nauraa vai ei, mutta viimeisen puolen tunnin aikana löysin itseni useampaankin kertaan sponttaanisti nauramasta. Vatanen ja Pöysti ovat leffassa todella hyviä, ja jos otetaan nuo pari uskottavuusongelmaa pois laskusta, niin näytteleminen on kyllä leffassa todella laadukasta, täysin Kaurismäen standardien mukaista. Onko tämä sitten uskottava leffa muuten, niin siitä voi olla montaa mieltä, eli edelleen näin leffan jälkeen joudun miettimään että mitä tässä yritettiin kuvata. En usko, että missään on tälläistä nykyään, toisaalta kuvattiinko tässä jotain mennyttä, miksi silloin mukana on kännykkää ja ukrainaa, jne. Paljon siis herätti kysymyksiä, siitä leffassa voi olla kysymyskin, en tiedä.

Lopuksi vielä muutama yleinen huomio leffasta. Kansaa oli ison kankaan ääreen löytänyt tällä kertaa ihan kiitettävästi. Leffa oli kuin telkkaria 3:4 ruudulta olisi katsonut, äänetkin tuntuivat olevan stereona. Kansa katsomossa näytti myös olevan hieman tavanomaista harvinaisempaa porukkaa, voisin melkein varmasti väittää, että uusimmat Marvelit ja muut hitit on tältä porukalta jääneet välistä, mutta tässä se hienous piileekin, teatteri sama, mutta riippuen mitä ruudulla näytetään, salin voi täyttää kuka vaan lapsista ikäihimisiin, perheistä yksinäisiin ja niin edelleen. Kiva nähdä mitä sitten tapahtuu, kun Spede saapuu teattereihin parin viikon päästä. Veikkaan että salit on täynnä, ja samoin paljon sellaista väkeä joka ei ehkä kovin usein saleissa ole viime vuosina viihtynyt. Tähän muuten liittyen, ensinnäkin pieni vinkki Porvoon Biorexille, istuinten merkinnät ovat edelleen todella epäselvät ja hankalat, sama penkki voi olla 10 tai 11, riippuu kummasta suunnasta asiaa katsoo. Tästä kuului todella paljon jupinaa, nyt kun salissa oli uusia ihmisiä, itse siihen on jo jotenkin tottunut, vaikka edelleen suunnistan aina saliin suhteessa muihin ihmisiin, eli omasta paikasta en ole vieläkään varma. Ai niin, ja salissa oli muutenkin hyvin mielenkiintoista puheensorinaa, sekä ennen leffaa että leffan aikana. Virkistävää.

Tästä sitten päästäänkin taas sujuvasti seuraavaan aiheeseen, eli loppuun muutama sananen viikonlopun messuista. Helsingin messukeskuksessa vietettiin taas vaiheeksi ihan samaan aikaan sekä Habitare että Hifi-Messuja. Molemmat sellaisia, jotka itseäni on aina kiinnostanut ja molemmista on aina tullut vierailtua ainakin jos ne ovat samaan aikaan olleet. Aikaisemmin Habitaressa ei ole ihan hirveästi musiikkiin, kuvaan ja ääneen liittyvää ollut, eikä tämäkään vuosi ollut siitä poikkeus. Oikeastaan ainoa joka oli messuille lähtenyt oli yllätys yllätys Genelec, jolle messujen sisältö nyt ehkä parhaiten sopiikin. Silti olisin täältäkin toivonut enemmän sitä, että olisi oikeasti päässyt niitä jossain kivassa ”olohuoneessa” kuuntelemaan, kaiuttimet hyllyssä jättää aika kylmän fiiliksen. Toki olihan siellä isot laatikot lavalla, mutta minun käynnin aikana niitä tuli katseltua vain visuaalisesti. Kun ottaa huomioon, että yhden hienoimmista elokuva-kokemuksista olen edelleen näillä messuilla aikanaan Genelecin ja Mareksoundin toimesta kokenut, jotain kivaa olisin tännekin odottanut joltain toimijalta. Genelecin lisäksi oikeastaan ainoa aiheeseen liittyvä toinen toimia Konto oli viereisessä kojussa, mutta siitä ei sen enempää tässä.

Toisaalta sitten kun miettii, että viereisessä siivessä on samaan aikaan meneillään Hifi-messut, niin miksi tätä alaa itse Habitaressa enempää pitäis ollakaan. Moni ei varmasti sattumalta eksy molempiin, mutta muutama sellainenkin kommentti käytävillä kuului, että nyt ollaan kyllä tultu vähän väärään paikkaan. Mitä sitten tulee Hifi-messuihin, niin saalis oli aika samaa luokkaa kuin aikaisemminkin, eli ääntä kyllä messuilla oli kivasti edustettuna, mutta tänä vuonna ei yhden ainuttakaan kotiteatterityypistä ratkaisua, ei edes ainuttakaan tykkiä tai elävää kuvaa. Ymmärrän että messut ei ehkä ole varsinaisesti tähän kohdistettu, mutta voisi olla. Ehkä yksi kunnon Atmostila olisi kuitenkin suhteellisen helppoa laittaa kasaan ja voisi sitä kautta herättää uutta kiinnostusta formaattia kohtaan sekä musiikin että leffojen kuuntelijoiden keskuudessa. Onhan tilaääni aika iso juttu striimauspalveluissakin jo nykyään.

Toinen asia mikä tänä vuonna messuilla hieman ärsytti oli se, että väkeä oli todella paljon. Hyvä sinällään, mutta siinä vaiheessa kun pitäisi esimerkiksi vertailla akustoitua ja akustoimatonta tilaa, niin ajatus hieman katoaa siinä vaiheessa kun pitäisi pitkän aikaa jonottaa sisään akustoituun huoneeseen. Tässä pitäisi päästä suoraan huoneesta toiseen, jotta oikeasti voisi jotain eroa huomata. Muutenkin tuntui, että jokaisessa houneessa oli sen verran paljon ruuhkaa, että alkoi hieman maku mennä, vaikka mikään Hifisti en siinä mielessä olekaan, että jokin prime-paikka ja oma musiikki pitäisi saada soimaan. Muutamia kivoja kaiuttimiakin tuli kuultua, mutta hankintoihin ei tällä hetkellä ole mitään tarvetta ja olohuoneessa arvonnasta voitetut Quantum 2o purkit toimivat edelleen loistavasti.

Mitä messuista siis jäi lopulta käteen oli AV-lehti, josta muuten saatatte kuulla vielä paljon lisää tulevaisuudessa. Muutenkin muutamia todella hyviä keskusteluja tuli käytyä ja verkostoitua taas hieman lisää. Kaikista parhaat uutiset messuilta kuitenkin tuli kun sain kuulla, että Trinnovin mikin pitäisi olla tiistaina noudettavissa. Tänään tuli postissa viimeiset kaapelit Trinnovin ja Dackien väliin ja ne tuli vielä testattua, eli nyt kaikki 20 kanavaa on toiminnassa ja odottavat viimeistä askelta, eli kalibrointia. Se ei olekaan sitten varmaan ihan Diracin puolentunnin homma, vaan ensimmäiseksi ajetaan jotain, ja sen jälkeen Trinnov antaa tilaa säätämiselle, säätämiselle, kokeiluille ja mikä parasta, jatkuvalle oppimiselle. Blogistilla kaikki aika hyvin tällä hetkellä.

Lähde: Leffafriikki.com

 

Leffafriikki

Leffateatteriharrastukseen keskittyvät blogi, ei vain perinteisiä leffa-arvosteluja, vaan enemmänkin rakenteluun, ääniin, kuvaan, ja muuhunkin liittyvää asiaa!

Aiheeseen liittyvää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Back to top button