Boston Strangler
Onpas ollut kyllä viimeiset viikot harvinaiset rankkaa ja puuduttavaa leffahuoneen kanssa. Jotenkin sitä aina ajattelee, että nyt se on valmis, ja taas tulee uusi ajatus miten sitä voisi vieläkin parantaa. Oravanpyörä, joka vaan ei ikinä pysähdy. SVS:s myyminen sai tällä kertaa pyörän liikkeelle, ja kun sen tilalle oli saatu tehtyä kaksi uutta Full Martyä (huonessa yhteensä nyt neljä) alkoi niiden sijoittaminen huoneeseen. Oli jo aluperinkin tiedossa, että tilaa ei ole liikaa, ja lähtökohta kuitenkin oli, että baari edelleen säilyy, sitä en halua pois. Toisaalta, mietin myös pitkään, että olisin tässä vaihessa lähtenyt vielä laitteidenkin osalta tekemään jonkinlaista muutosta, mutta onneksi en nyt siihen sitten kuitenkaan lähtenyt. Eli tarkoitus oli nyt vaan saada Martyt siististi sisään, siinä kaikki.
Huoneessa on aina ollut tuollainen avotakka, ja se on ollut oikeastaan ainoa isompi este ns. täydellisen huoneen tekemisellä, tietoinen valinta kuitenkin, sillä siitäkään en ole kuitenkaan halunnut eroon. Se on ihan kiva, ja kun siihen jonain päivänä vielä laittaa sydämen, siitä tulee oikein kiva.
Toinen Marty oli nyt tarkoitus laittaa tuohon takan tason päälle, aivan kuin SVS:s, mutta valitettavasti se ei kyllä näyttänyt yhtään hyvältä. Tuossa kuvassa tila näyttää todella ahtaalta, epäsymmetriseltä, ja tunkkaiselta. Ei se nyt vaan voi mitenkään jäädä tuollaiseksi, joten jotain oli pakko tehdä. Tuon tason merkitystä ylipäätään olen aina miettinyt, ja mutta toisaalta se oli aina hyvä paikka SVS:älle, joka mahtuisi siihen juuri sopivasti. Nyt kuitenkin halusin, että Martyt pitää saada sijoitettua parhaalla mahdollisella tavalla, ja siksi on aika ottaa leka (vasara riitti) käteen ja tehdä hieman suurempia muutoksia. Edelleen, takkaa en halunnut kokonaan pois, eikä se varmaan edes olisi mahdollista, koska koko piippu on tuon päälle kasattu.
Eli ei muuta kuin vasara käteen ja tutkimaan mitä tuo taso on syönyt. Onneksi se lähti siitä aika kivasti pienellä naputtelulla purkautumaan ja loppujen lopuksi oli kyllä suhteellisen helppo homma ottaa pois. Kun alla vielä oli hyvä betonilattia samassa tasossa kuin muu lattia, niin eihän tuossa todellisuudessa tarvinnut kuin nostella tiilet pois ja himan naputella rappausta. Osa tiilistä oli muutenkin vain kasattu pohjalle, ei kiinnitetty laastilla lainkaan.
Lopputulos lopulta ihan siedettävä, enempää ei uskaltanut nukutella, jotta pehmeä rakenne ei olisi vaan lähtenyt takan alta purkautumaan.
Sitten vaan muurauslaastilla muutama tiilenpala koloihin ja tasoituslaastilla loput suoraan. Ei tuo nyt mikään uuden veroinen seinä ole, mutta piiloon menee ainakin ja ainakin tuo Marty tulee kyllä tuossa edessä olemaan niin kauan kuin minä tässä talossa asun, eikä kyllä ole ollut pienintäkään aikomusta tuota asiaa muuttaa, joten hyvin tuo minulle kelpaa. Onneksi myös lattialaminaattia oli varastossa vielä tallella, kaiken kun säästää niin joskus sitä tarvitsee vai miten se meni. Nuo loput laminaatit ovat siis olleet varastossa vuosia odottamassa tuleeko tarvetta jonain päivänä.
Seuraavaksi sitten niin kuin niin monessa projektissa aina käy, yksi asia johtaa toiseen ja remontti laajenee. Tuo uusi osa piti tietysti maalata, ja se taas herätti heti ajatuksen siitä, että pitäisikö koko tuo vanha keltainen tiiliseinä sitten maalata samalla. Laitoin asiasta vielä kyselyn leffafriikin Instagramiin ja hain vahvistusta ajatukselleni. Mielipide seuraajien joukossa oli hyvin yksimielinen, joten ei muuta kuin mattamustaa maalia kaupasta ja maalaamaan.
Maali näyttää aivan loistavalta, mieleen vaan hiipii ajatus miksi tätä ei ole tullut tehtyä jo paljon aikaisemmin. Mustatiiliseinä näyttää tuossa kohtaa enemmän kuin hyvältä, mutta mutta mutta. Sopiikohan tuo valkoinen väri nyt sitten tuohon takkakupuun enää ollenkaan vai pitäisikö sekin sitten vedellä samalla mustaksi. Taas kyselyä Instagramiin ja vahvistusta omille ajatuksille. Hieman enemmän hajontaa, mutta kyllä iso osa oli sitä mieltä että mustaa vaan.
Ja kyllä muuten tuli sitten ihan loistava, etenkin tuosta kuvun mustasta tykkään todella paljon, ei ihan pikimusta, vaan tuollainen hieman kirjava. Loistava muutos, ja todella todella iloinen että tuli tartuttua hommaan.
Rehellisesti sanottuna, en voisi olla enempää tyytyväinen lopputulokseen. Nyt tuo koko takaosa on saanut aivan uuden ilmeen, valtavat subbarit oikeasti sulautuvat tuonne aika kivasti ja mikään ei oikein sodi silmään. Kaiken lisäksi nuo tuolit näyttävät tuossa aivan järjettömän hienoilta, vaikka itse sanonkin. Ai että olen tyytyväinen!
Sitten vielä pitää saada äänet kuntoon. Tuolla takana on ollut pari itsetehtyä bassoansaa, ne piti myös muokata tuonne sopivaksi. Kulmaan päätin ”tehdä” uuden, eli varastossa oli vielä pieni pätkä putkeneristettä, eli kangas päälle ja kulmaan.
Toinen suorakaiteenmuotoinen hieman lyhennettynä takaisen toisen päälle ja valmista. Sen jälkeen sitten enää kalbrointi ja kaikki on valmista. Kalibrointi onnistui tällä kertaa helpommin kuin ikinä ennen. Mietin, jopa että teinkö nyt jotain väärin, mutta kyllä se nyt vaan on niin, että neljällä subbarilla elämä on vaan niin paljon helpompaa. Kaikki neljä oli helposti ja nopeasti integroitu ja sen jälkeen Arcamin ja Dirac Liven parin. Tässä se kaikista suurin onnistumisen hetki sitten tulikin. Yleensä tuo bassokäyrä on heitellyt todella rajusti tässä kohtaa kun mittauksia tulee monesta eri kohdasta. Tällä kertaa seat to seat consistancy on kuitenkin aivan jäätävän hyvällä tasolla ja jotain aivan eri luokkaa kuin aikaisemmin. Nyt jokaisella tuolilla on mahdollista saada oikeasti hyvää bassontoistoa, vaikka 90% leffoista katsomossa onkin vain yksi katsoja, keskellä huonetta. Manittakoon vielä, että EQ:ta ei tuohon käyrään tarvinnut juuri nimeksikään ja headroomia riittää yllin kyllin.
Eli taas on yksi remontti takana, ja vihdoin pääsee taas oikeasti nauttimaan. Kuitenkin useasti sanonut, niin tuo SVS:n myynti on ollut pitkään asialistalla ja sen vuoksi tämä remppa ei sinällään ollut kuin ajan kysymys. Nyt kuitenkin huono on niin valmis kuin se vaan voi olla, enkä oikeasti tiedä tällä hetkellä mitään, mitä voisin tai haluaisin muuttaa. Huone on tälle hetkellä juuri niin hyvä kun sen näillä taidoilla osaan, seuraavaksi pitää opetella lisää, jos haluaa jotain muuttaa. Laitteita voi aina päivittää (tarvitaan rahaa), ja todella paljon on nyt hommia vielä edessä esim. MadVR:n opettelussa, mutta se on sitten eri asia ja sellaista jatkuvaa harrastamista. Myös levyjen rippaus pitää nyt saada pikku hiljaa käyntiin ja sitäkautta HTPC parempaan käyttöön.
Jonkin verran tuli tuossa huonetta jo testailtua, mutta lopulta sitten pääsin myös kokonaisen leffan pariin. Ei ollut nyt vielä vuorossa mitään kovinkaan hyvää materiaalia laitteiden testaukseen, mutta leffaksi valikoitui Boston Strangler, eli tositarinaan perustuva elokuva Bostonin sarjakuristajasta, tai kuristajista. Leffa oli juuri taas sellainen, joka itselle yleensä aina uppoaa, ja tykkäsin kyllä leffasta todella paljon. Leffan juoni, toki, kun perustuu tositapahtumiin oli erittäin mielenkiintoinen, ja täytyy sanoa, että aika kyllä meni kuin siivillä tässä reilun parin tunnin leffassa. Leffa oli rakennettu erittäin mielenkiintoiseksi ja eikä se syyllistynyt missään vaiheessa minkäälaiseen jahkailuun, mihin tälläiset usein saattavat jossa kohtaa mennä, eli tarinaa rakennetaan liian rauhassa, vaikka loppu sitten olisinkin hyvä. Tällä kertaa ehkä jopa päin vastoin, leffan juonta vietiin erittäin joutuisasti eteenpäin, ja loppu oli jopa aavistuksen nopea, eli piti oikein pysähtyä miettimään, että mitä kaikkea tässä nyt oikein sanottiin.
Näyttelijät olivat todella tasokkaita, ja niistä äänistäkin pitää sen verran tässä sanoa, että aivan mahtavasti oli atmosta tässä käytetty äänen pannaukseen, eli ääni kyllä liikkui tilassa useassa kohdassa todella hienosti ja monta kertaa oli oikein kiva kuunnella kun kuvan ulkopuolella tapahtui jotain ja äänet oikeasti kuulostivat kuin olisivat olleet huoneen ulkopuolella. Kyllä vaan jälleen kerran saa olla tyytyväinen, että mikään ajallinen tai taloudellinen uhraus tähän harrastukseen ei ole mennyt hukkaan. Ihan mahtavan hyvä fiilis ja paljon uutta ja kivaa on taas edessä. Kiva myös kun jaksatte seurata!
Lähde: Leffafriikki.com