Puoliso oli jonkin aikaa sitten vierailemassa Auschwitz ja kertoi sen jälkeen haluavansa katsoa kyseisen leffan. Itse en ollut tästä leffasta koskaan kuullut, mutta itsekin tuolla kauheassa paikassa aikoinaan vierailleena ja muuten aiheeseen liittyviä leffoja paljon nähneenä ei vaatinut paljon suostuttelua tämän leffan katsomiseen. Kyseessä on amarikkalainen fiktiivinen leffa vuodelta 2008 ja perustuu pari vuotta aikaisemmin kirjoitettuun kirjaan, The Boy in the striped byjamas.
Leffa on yksi julmimpia leffoja, joita olen koskaan nähnyt, toisaalta tarina olisi aivan hyvin voinut olla myös totta. Jollain tapaa sitä olisi jopa toivonut että se olisi ollut totta, niin kauhistuttavia nuo tapahtumat ihan kaikkineen ovat olleet. Ylipäätään leffa herätti taas todella paljon ajatuksia ja se tämän leffan tarkoituksena on varmasti ollutkin. Ensimmäinen asia joka leffasta tuli mieleen oli, että kuinkahan moni ihminen maailmassa on oikeasti näistä leireistä ja niiden muurien sisällä tapahtuneista asioista tiennyt. Voiko oikeasti olla niin, että edes näiden operatiivisten upseerien perheet ja puolisot ovat todellisuudessa olleet täysin tietämättömiä mitä maailmassa on oikeasti tapahtunut. Onko ylipäätään niin, että näistä asioista esimerkiksi saksassa ei oikeasti ole ollut ihmisillä mitään tietoa, toki, eletään paljon aikaa ennen somea ja varmasti kaikkien muidenkin kanavien viestintä on ollut hyvin rajoitettua.
Itse kun vierailin Auschwitchissä aikanaan oli ajatukset lähinnä vain sellaiset, että tavallaan ymmärrän, että jotain tälläistä on joskus tapahtunut, mutta se, että näistä tapahtumista on aikaa todellisuudessa niin vähän, että ihmisiä, jotka tuolla ovat olleet ovat edelleen elossa on jotain aivan mahdotonta ymmärtää. Mietin aina että miten ihmeessä on mahdollista, että kukaan on ikinä ollut kykeneväinen mihinkään näin hirvittävään tekoon, mutta kyllähän viimeisen kahden vuoden aikaiset tapahtumat ovat jälleen näyttäneet, että eipä ihmiskunta oli tästäkään tragediasta mitään oppinut. On hirvittävää edes ajatella mitä kaikkea Ukrainassa on tapahtunut, ja miten niitä asioita voi verrata näihin.
Leffa on kuitenkin hieno, ehkä yksi hienoimpia leffoja joita olen viimeisen vuoden aikana nähnyt ja varmasti yksi parhaista leffoista, joita olen aiheesta nähnyt. Ensinnäkin leffassa pelataan todella paljon mielikuvilla, ja varmasti vaatii hieman taustatyötä, että leffa aukeaa. Jos et ole koskaan kuullut tai et edes tiedä mikä on Auschwitch ja jos et tiedä mitä siellä on tapahtunut, tuskin tästäkään leffastakaan saat paljon irti. Leffassa ei oikeastaan näytetä juuri mitään tuosta kaikesta kauheudesta, mutta mitään ei silti jää epäselväksi. Savu, aita, silmä, kammio kaikki ovat niin vahvoja viestejä menneistä, että pelkkä tieto siitä mitä historiassa on tapahtunut saa tuntumaan pahalta. Kun tähän vielä lisätään kaksi pientä viatonta poikaa, puhutaan jo henkisesti aika raskaasta leffasta. Joku voisi ajatella tosiaan, että tässä kirjaimellisesti paha saa palkkansa, mutta kun kyseessä on tosiaan kahdeksan vuotias poika, ei tässä voi ajatella edes näin, vaan ainoa ajatus mielessä on vain, että olisiko tämä kaikki kuitenkin voinut vaan olla tapahtumatta.
Mutta kuten tässä olen yrittänyt ehkä epäselvästi kertoa, niin elokuvana tämä oli todella upeasti tehty aivan ensimmäisestä viimeiseen hetkeen. Tunnelmaa osataan luoda ja pitää yllä mestarillisesti, ääniä ei juurikaan leffassa tarvita, mutta niitä mitä on, käytetään upeasti ja leffan loppua kohden myös äänien intensiteetti nousee samaan tahtiin kuin katsojan tuska. Myös viimeinen kuva, johon leffa päättyy, on hyvin tarkkaan harkittu ja viimeistelee leffan täydellisesti, herkuttelematta tippaakaan likaisilla yksityiskohdilla. Jokainen joka historiaa tuntee, tietää tasan tarkkaan mitä elokuvan lopussa tapahtuu.
Harmi, että tälläinen leffa on itseltä mennyt kokonaan ohi, mutta onneksi Itunesista leffa löytyy. Netin mukaan pitäisi löytyä myös Netflixistä mutta sieltä en sitä kyllä löytänyt, joten vuokrattavaksi tällä kertaa meni. Onneksi hinta vuokraukselle Itunesissa ei ole kovinkaan suolainen ja äänen ja kuvanlaatu sitten taas aika hyvää tasoa. Tämä leffa menee aivan ehdottomasti suositeltavien leffojen listalle, etenkin jos et ole leffaa ennen nähnyt ja aihe kiinnostaa.
Seuraavaksi onkin sitten taas tulossa kaikkia mielenkiintoista. Trinnovin kanssa opitaan jatkuvasti lisää ja yksi asia joka on jo nyt opittu, on se, että Umik-1:nin myyminen oli siinä mielessä virhe, että sitä tarvitaisiin kalibrointiin edelleen. No, nyt sitten kuitenkin sattui käymään niin, että sellainen mikki kuin Omnimik sattui tuossa naapurimaassa olemaan aika kovassa Black Friday alennuksessa, joten päätin tarttua tarjoukseen. Mikki on versiota 2 ja uusi on ilmeisesti vielä vuoden loppuun tulossa, mutta sepä ei haittaa yhtään, tuolla versiolla tulen aivan varmasti pärjäämään. Tätä tulen käyttämään erityisesti subbarien tuunaamiseen, mutta siinä on muutamia aika kivoja ominaisuuksia kuten live kalibrointi, jota odotan aika innolla. Omnimikin kanssa siis tulee oma ohjelmisto, mutta mikki toimii myös REW:in kanssa yhteen. Saapa nähdä mitä tästä vielä seuraa. Eikä testaamiset ihan tähänkään jää, sillä netin poistomyynnistä löytyi myös sellainen laite kuin Spyder X Elite, jolla pitäisi päästä vähän tutkimaan mitä kuva on syönyt. Spyderiä pikkusen tuossa jo pääsin testailemaankin, mikki taas saapuu ensi viikolla.
Muutamia leffoja on myös tullut taas edullisesti löydettyä täydentämään hyllyjä. Mission Impossible setti tuli nyt päivitettyä bluraystä 4K:hon ja itse asiassa juuri sain kiinni myös huudon uusimpaan leffaan, jotenkin sekin on sieltä tulossa. Tänään tuli myös katsottua viimein kuukauden arvioitavista leffoista, siitä sitten myös piakkoin lisää. Ainii, ja posti toi myös Pink Floydin uusimman 50th anniversary albumin Dark side of the moon levystä, jota pidetään yhtenä parhaista Atmokselle miksatuista levyistä koskaan. Ja kyllä, oli muuten todellakin juuri sitä, aivan uskomattoman hieno levy! Eli pysyppä kanavilla!
Lähde: Leffafriikki.com
