Kerrataanpa alkuun muutamalla sanalla mitä siis on tapahtunut. Eli sain muutamia päiviä sitten postilaatikkoon arviointikappaleen leffasta Guardians of the Galazy vol 3 ja totesin silloin, että mullahan on muuten tästä sarjasta myös kaksi ensimmäistä osaa hyllyssä ja molemmat katsomatta. Ei ne siellä kovin kauaa ole olleet, mutta ihan kuitenkin tietoisesti jääneet katsomatta sikäli, että ei tämä nyt mikään kovinkaan itselle odotettu saaga ole ollut enkä siitä ole koskaan edes niin tiennyt. Onhan tuo todella suosittu leffasarja, että nimenä tietysti täytyy kaikille olla tuttu, mutta en sitä tosiaan ole koskaan katsonut. Niistä lähtökohdista siis lähdin miettimään Instassa, että pitäisikö tämä nyt katsoa heti pois, vai olisiko parempia katsoa kaksi ensimmäistä osaa ensin. Tein siis instaan kyselyn että onko tämä ns. ihan oma leffansa jonka voi katsoa koska vaan, vai olisiko hyvä olla kärryillä kahden ensimmäisen osan tapahtumista. No, äänestys osoitti lähes yksimielisesti, että kaksi ensimmäistä pitää katsoa ensin pois alta ja sitten vasta tämän kimppuun. Tein siis työtä käskettyä ja aikaisemmat arviot löytyvät jo blogista.
Kahdesta ensimmäisestä en hirveästi tykännyt, eikä tämä kolmaskaan kyllä valitettavasti siihen muutosta tuonut. Se kaikista oleellisin kysymys mikä edelleen tämänkin osan kanssa mielessä pyörii on se, että mikä ihme tämän leffan tarina, juoni, tarkoitus on? Olen ehkä tyhmä, mutta kun en vaan saa millään mistään mitään otetta. Eikä tämä kolmas osa mielestäni kyllä vaatinut kahden ensimmäisen osan katsomista, olisi mennyt ihan hyvin omana leffanaan, vaikka hyvä toki että katsoin ne pari alle. Tässä kuitenkin positiivisena juttuna oli se, että leffan sisällä oli jonkinlainen juoni, vaikka sikäli oli aika kova kun puhunut aikaisemmin, että ainoa hyvä rooli tässä on pesukarhulla ja nyt pesukarhu melkein tapettiin heti kättelyssä.
Muuten kahteen ensimmäiseen osaan ei hirveästi ihmeempää muutosta tapahtunut. Nuo ns. ärsyttävät musiikit olivat läsnä tässäkin leffassa, mutta se pitää myöntää, että tässä leffassa ne olivat huomattavasti paremmissa kohdissa ja musiikkikin parempaa. Eivät siis häirinneet, vaan toivat ehkä jopa jotain lisää. Muuten äänet oli aika perus Atmos-tasoa, ihan kivaa, mutta ei todellakaan parasta mitä on nähty. Jotenkin äänet tuntuivat koko ajan olevan kovin edessä, ei ollut sellaista kuplafiilistä kuin ajoittain. Muutamia kivoja pannauksia ja toki laukaukset viuhuivat joka suuntaan, mutta muuten sanoisin, että toinen osa kolmesta oli ääniltään paras. Kuvan laatu oli hyvää ja olihan tämä visuaalisesti todella näyttävä leffa kuten odottaa sopii.
Taisi siinä aika selkeä viittaus olla lopussa myös siihen, että saaga jatkuu, ja samoin jatkuu myös tämän blogin tarina. Tämä on nyt blogin historia 699 päivitys, joten seuraavan kerran lue tätä blogia, on toivottavasti jotain todella merkittävää kerrottavaa tuon itse seitsemän sadannen kirjoituksen lisäksi.
Lähde: Leffafriikki.com
