Tässä on nyt pari kuukautta kohta odoteltu uutta prossua, ja sen pitäisi kaiken järjen mukaan saapua Ranskasta tulevalla viikolla. Tämä leffavalinta liittyykin hyvin oleellisesti tuohon asiaan, sillä vaikka tämä ei nyt niin sanotusti olisikaan se viimeinen leffa Arcamilla, niin varmasti ainakin sellainen, josta jää jonkinlainen muisto mieleen ennen laitteen päivitystä ja siis tarkoitus olisi saada kyllä tässä vielä katsottua sitten ihan se viimeinenkin leffa, juuri ennen vaihtoa, jotta ihan oikeasti voisi sanoa heti todellisia ensi fiiliksiä. Midway on leffa jonka ääniä on kehuttu todella paljon ja itsekin olen tämän leffan kerran aikaisemmin kotona katsonut. Leffassa on ihan huikea Atmos raita, mutta muuten en ensimmäisellä kerralla leffasta ihan niin paljon tykännyt, ainakaan muistaakseni. Yksi asia joka erityisesti on jäänyt mieleen, oli se, että taisin viimeksi puhua kiiltokuvamaisesta leffasta, eli jotenkin todella epäuskottavalta, jossa ihmisiä on jatkuvasti kuvattu green-screenin edessä niin, että se ihan häiritsee. Edellisestä kerrasta muuten siitäkin melkein jo kolmevuotta aikaa, ja se kirjoitus löytyy täältä!
Mutta miten voikaan fiilikset leffasta muuttua kolmessa vuodessa näin paljon, vaikka silloinkin leffaa tuli katsottua samalta levyltä 4K-versiona ja Atmos-äänillä. Nimittäin aivan kuin Fast and the Furious kanssa, kuvanlaatu tällä kertaa oli jotain aivan uskomattoman kaunista. Edelleen leffassa hieman häiritsee tuo kiiltokuvamaisuus, mutta kokonaisuudessa tuo häiritsee todella todella paljon vähemmän kuin viimeksi. Kerroin myös huonosta näyttelijätyöstä viime kirjoituksessa, mutta tällä kertaa sekin tuntui paljon paremmalta, se iso ero siis oli uskottavuudessa, josta kuva tekee paljon. Nyt henkilöt näyttivät paljon uskottavammilta, ainoastaan tekstien puuttuminen teki tästä aavistuksen hankalan seurattavan, mutta toisaalta pakotti seuraamaan leffaa vieläkin keskittyneemmin.
Leffan tarinahan on tosi, ja sinällään vielä nykyhetki tuo tähän paljon lisää mielenkiintoa, tapahtumathan ajoittuvat hyvin samoihin aikoihin Oppenheimerin kanssa. Olisi siis hyvin mielenkiintoista miettiä tarinaa siltä kantilta, että tässä näytettävät tapahtumat ovat samaa valmistautumista Atomipommiin, kuin toisaalla Oppenheimerissa esitettiin. Pommithan pudotettiin näiden tapahtumien jälkeen, mutta niitä kuitenkin kehiteltiin vastaamaan tässä leffassakin esiin tuleviin haasteisiin. Leffa sai siis tällä kertaa aivan uutta mielenkiintoa ja ulottuvuutta, tykkäsin tästä leffasta tällä kertaa todella paljon enemmän kuin ensimmäisellä otolla.
Leffan äänet luonnollisesti olivat yhtä kovaa tasoa kuin aikaisemmin, mutta edelleenkin yllätykset jäivät silti väliin. Erittäin aktiivista koko äänikentän käyttöä, mutta todelliset yllätykset sitten jäävät odottamaan uutta prossua, joka todennäköisesti ja toivottavasti tulee räjäyttämään tämänkin leffan sitten aivan uudella tavalla eloon. Uudella, aivan ennen kokemattomalla tavalla, tälläiset juuri ovat odotukset, ja tämä leffa tulee uudella prossulla saamaan aivan varmasti vielä näytönpaikan.
Lähde: Leffafriikki.com
