Kaitsun Leffablogi
-
Blogit
Four Rooms – Neljä Huonetta (1995)
Vuonna 1995 Quentin Tarantino löi ohjaajavoimansa yhteen Robert Rodriguezin, Allison Andersin ja Alexandre Rockwellin kanssa. Yhdessä he ohjasivat episodielokuvan, joka perustui löyhästi Roald Dahlin kirjoituksiin. Elokuva jakaantui neljään eri episodiin, joita yhdisti Tim Rothin hahmo. Jokainen neljästä ohjaajasta ohjasi siis oman episodin. Viimeaikoina tästä elokuvasta ei ole kuullut enää paljoa puhuttavan, vaikka leffa on huippunäyttelijöitäkin täynnä, joten ajattelin tästä pienen esittelyn vääntää. Four Rooms – Neljä Huonetta (1995) Tim Roth on juuri aloittanut uuden työn hotellin pikkolona ja joutuu heti hoitamaan hotellia yksin, koska on uudenvuoden aatto ja hotellin johtaja o
-
Blogit
Event Horizon – Viimeinen horisontti (1997)
Se mikä on mielestäni aina parempaa, kuin kauhuelokuva tahi Sci-fi-elokuva, on tietenkin scifi-kauhuelokuva. Ahdistava kauhu on mielestäni parhaimmillaan sci-fi maailmoissa, etenkin avaruudessa. Vuosina 1997-1998 ilmestyi kaksi melko samantyylistä elokuvaa. Molemmissa oli erikoinen pyöreä objekti, joka tuotti klaustrofobisen aluksen miehistölle pelottavia näkyjä. Toinen oli meren syvyyksiin sijoittuva hieman kiltimpi Sphere ja toinen oli aikaisemmin ilmestynyt avaruuden syövereihin sijoittuva julmempi Event Horizon – Viimeinen horisontti. Pidin aikanaan molemmista, mutta jälkimmäinen oli aina se kovempi kahdesta, ja jäi ikuisesti muistiin. Nyt oli aika katsoa teos uudelleen ja tarkista
-
Blogit
Swamp Thing (1990 TV series) ja Swamp Thing (1991 animated mini-series)
Ennen DC universumin sarjaa Swamp Thing (2019) oli tullut jo 90-luvun alussa kaksi Swamp Thing-sarjaa, jotka ovat jääneet meillä Suomessa vähälle huomiolle. Siksi ajattelin kirjoittaa niistä lyhyet esittelyt. Molemmat sarjat ovat oikein mainioita 90-luvun pastisseja. Swamp Thing (1990 TV series) Vuonna 1990 DC:n Swamp Thing sai oman live-action tv-sarjan, heti The Return of the Swamp thing (1989) perään. Swamp Thingia näytteli kahdesta Swamp Thing – elokuvasta tuttu Dick Durock, joka uusi roolinsa nyt kolmannen kerran. Sarja kesti 3 kautta ja sisälsi huimat 72 jaksoa. Sarjaa esitettiin USA Networkilla 1990-1993 ja Suomessa sitä ei olla nähty ollenkaan. Shout Factory! julkaisi siitä dvd
-
Blogit
The Return of Swamp Thing (1989)
Vuonna 1989 ilmestyi kaksi DC:n sarjakuviin perustuvaa live-action-elokuvaa. Toinen oli megahitti Batman ja toinen vähemmälle huomiolle jäänyt jatko-osa vuoden 1982 Swamp Thing -elokuvalle, eli The Return of Swamp Thing. Siinä missä Batman toi uuden synkemmän ja aikuisille tsuunnatun sarjakuvaelokuvan suurelle yleisölle, oli Rämeen olennon paluu sitä kepeämäpää ja humoristisempaa sarjakuvaelokuvaa, mihin oltiin totuttu 60-luvun Batmanien ja 80-luvun Supermanin campyjen jatko-osien kanssa. Ensimmäisen osaan verrattaessa jatko-osa oli paljon koomisempi ja lapsiystävällisempi. Mieleen tuli myös Toxic Avengerit ilman gorea. Mutta oliko elokuva hyvä? The Return of Swamp Thing (1989) Tohtori Holla
-
Blogit
Pussikaljaelokuva (2011)
Pussikaljaelokuva (2011, ohj. Ville Jankeri) Pussikaljaelokuva kertoo kolmen vetelän, syrjäytymisen valinneen, kaljaanmenevän luuserin yhden päivän tapahtumista . Elokuvassa ei oikeastaan ole juonta, vaan se näyttää erilaisia sattumuksia mitä pussikaljoittelijoiden päivän aikana voi sattua, millaisessa maailmassa he elävät ja minkälaisia vastoinkäymisiä heidän eteensä voi tullakkaan. Elokuva on yhtä ajelehtimista tajunnanvirrassa. Olen katsonut tämän elokuvan 3 kertaa. Sen katsominen on helppoa ja hahmojen seurassa viihtyy. Dialogi on mukavan typerää, mutta pohdiskelevaa, joten sitä on hauska seurata. Mitään räkänauruja elokuva ei irroita, mutta silti siinä on mukavan hassu tunnelma ja kaike
-
Blogit
Swamp Thing – Mies Suolta (1982)
Vuoden 1978 Superman-elokuva aiheutti supersankarielokuvien uuden valtakauden. Ilmeisesti samassa vanavedessä muutama vuosi myöhemmin ilmestyi kauhuohjaaja Wes Cravenin ohjaama Swamp Thing – mies suolta (1982). Swamp thing on yksi DC-sarjakuvan suosikkihamoistani ja mielestäni Alan Mooren tekemät 80-luvun Swamp thing-sarjakuvat ovat yksiä parhaita sarjakuvia kautta aikain. Uuden HBO:n Swamp thing sarjan innoittamana oli aika katsoa vihdoin, miltä tämä alkuperäinen elokuva näytti. Aiemmin olin nähnyt tästä vain pätkiä ja muistikuvat olivat hatarat. Swamp Thing – Mies Suolta (1982) Tiedemies Alec Holland tutkii amerikan soilla uutta geenimanipuloitua kasvia, joka poistaisi nälänhädän maapall
-
Blogit
Nemesis (1992)
Minulla on tietty paikka sydämessä 90-luvun cyborg-leffoille. Varsinkin niille vähän pienemmän budjetin toimintapitoisille elokuville. Minä olen myös suuri fani yhdelle fiktion alalajille nimeltä Cyberpunk. Näiden kahden kombinaatiolle kirkkainpiin kuuluva yksilö on ryönämestari Albert Pyun (Captain america, Cyborg) ohjaama Nemesis, vuodeltä 1992. Pyun on erikoistunut suoraan videolle ilmestyviin b-luokan toimintaleffoihin ja on mm. Nemesis elokuvasarjan takana. Nemesis (1992) Lähitulevaisuudessa laittomista androideista on tullut osa arkea ja monet rikolliset parantelevat itseään kyberneettisillä osilla ollakseen enemmän kuin ihmisiä. Alex Raine (Oliver Gruner) on LAPD:n gyborgeja jahtaava
-
-
Blogit
Rahapaja (La casa de papel, 2017-)
Rupesin katsomaan Netflixistä Rahapaja nimistä sarjaa. Se oli kivunnut Netflixin kolmanneksi katsotuimmaksi sarjaksi silloin ja rupesi kiinnostamaan, koska kyseessä oli espanjalainen televisiosarja, jenkkien sijasta. Rahapaja (La casa de papel, 2017-) Professoriksi kutsuttu mies (Álvaro Morte) on ideoinut ryöstön Madridissa sijaitsevaan Rahapajaan. Hän kutsuu erikoisryhmän tekemään iskun rahapajaan jossa heidän on tarkoitus painaa miljardien edestä rahaa. Painamiseen osallistuvat on panttivangit, joiden avulla rahapajaa pidetään hallussa pidemmän aikaa. Jokaisella ryöstäjällä on kaupunkien nimet, Tokio (Úrsula Corberó), Moskova (Paco Tous), Berliini (Pedro Alonso), Nairobi (Alba Flores), Ri
-
Blogit
It: Chapter 2 (Se – Toinen luku, 2019)
Stephen Kingin It – Se kirjaan perustuva minisarja vuodelta 1990 oli lapsuuteni yksi tärkeimmistä kauhuelokuvista. Sitä katseltiin ala-asteella useita kertoja. Välillä jopa useita kertoja putkeen. Nyt kun aikuisiällä sen katsoin uudelleen, se ei ollut enää niin karmiva, vanhentuneiden tehosteiden takia, mutta Tim Curryn Pennywise pelle oli pitänyt karmivuutensa yllä ja sarjan tunnelma oli vieläkin häiriintyneen epämukava. Psykologinen kauhu oli enempi läsnä, kuin mitä kuvassa näkyi. Musiikeista puhumattakaan. Vuoden 2017 remake oli ihan yllättävän hyvä kauhuilu Stranger Things-sarjan hengessä ja sisälsi yllättävän raakoja kohtia, mutta perustui enempi Jumpscareihin ja tunnelma oli tipo
-
Blogit
Color Out of Space (2020)
Loistavan Mandy-leffan jälkeen odotin kovasti pääseväni näkemään seuraavan kiinnostavan Nicholas Cagen elokuvan, joka vaikutti julisteiden perusteella hieman samanlaiselta menolta. Kun kuulin vielä että ohjaajana toimii parhaan kulttielokuva Hardwaren ohjaaja Richard Stanley, niin johan alkoi syyhyttää päästä näkemään tämä teos. Richard Stanley ei ole 24-vuoteen ohjannut elokuvia, mutta jätti lähtemättömän maineen luodessaan Hardwaren ja Dust devilin 90-luvulla. Tämä oli siis odotettu paluu. Kaiken kukkuraksi sain kuulla, että kyseessä olisi H.P. Lovecraft filmatisointi, joita ei liikaa ole maailmassa. Odotukset olivat siis kohtuuttoman korkealla. No nyt on katsottu elokuva ja mitä olen siit