THE FALL GUY
Oletteko jo nähneet The Fall Guyn mikä on yksi vuoden lukuisista flopeista vai odotatteko kotisohvalle?
Juoni seuraa stuntmania (Ryan Gosling), joka työskentelee entisen tyttöystävänsä (Emily Blunt) ohjaamassa debyyttitoimintaelokuvassa, mutta joutuu kuitenkin sekaantumaan elokuvan hankalan pääosanesittäjän (Aaron Taylor-Johnson) ympäröivään salaliittoon.
The Fall Guy perustuu vanhaan Lee Majorsin 80-luvun TV-sarjaan mikä kesti viisi kautta ja sen DNA:sta on hyvin vähän jäljellä tässä adaptaatiossa. Lähtökohta on samanlainen stunttimiehestä joka on palkkionmetsästäjä mutta yhtäläisyydet päättyvät tähän. Tv-sarja ei ole säilyttänyt suosiotaan mikä voi selittää miksi elokuva ei menestynyt lippuluukuilla kun ainoastaan 40-50 vuotiaat katsojat tietävät lähdemateriaalin ja toiseksi voi olla elokuvan (outo) nimi mikä on vanhanaikainen termi stunttimiehestä. Katsojat ovat nykyään hyvin valikoivia ja Ryan Goslingin ja Emily Bluntin tähtihuuma ei ole niin kantava voima Barbenheimer – ilmiöstä huolimatta.
Sääli koska elokuva ansaitsisi huomiota. Ohjaaja David Leitch on tehnyt aiemmin taidokkaita toimintaelokuvia (Atomic Blonde, Bullet Train, Deadpool 2) ja hänellä on stuntmiehen tausta. Hän toimi aina ties missä tehtävissä kasvaessaan Bruce Leen ja Jackie Chanin elokuvien parissa. Die Hard ja Lethal Weapon olivat hänen elokuvakoulunsa. Hän oli edesmenneen Brandon Leen sijaisnäyttelijä Crow’ssa ja päätyi lopulta Brad Pittin stunttimieheksi Fight Clubiin ja siitä Troijaan. Hän on myös tuurannut Matt Damonia Bourne elokuvissa. Nämä olivat päteviä syitä miksi hänen ystävänsä Chad Stahelski otti tämän avustamaan John Wickin ohjauksessa. Se johti edellä mainittuihin ohjaustöihin ja niistä tykätään koska hän ymmärtää mitä yleisö janoaa. Enää ei vikkelät leikkaukset auta ja kömpelö koreografia paljastuisi. Nyt tarvitaan tarkkaa suunnittelua että yleisö pääsee kokemukseen mukaan.
Ihailemiani pitkiä, jatkuvia otoksia näkyy tässäkin mutta myös yllättävän normaaleissa tilanteissa. Koska tämä on elokuvamaailmaa, tempo on päällä. Jokainen joka miettii kohtauksen toteuttamista, tietää että suunnittelu ja improvisaatio kohtaa usein ja sen yhdistäminen kaikkeen paineeseen on kovaa. Alun valmistelu missä on kyse stuntista, on ällistyttävä. Goslingin hahmo on tehnyt tämän usein ja käsittelee sen kuin se olisi arkipäivää. Tällaiset hetket tavoitetaan mainiosti kameran seuratessa pidemmän aikaa.
The Fall Guyssa ei ole kyse vain toiminnasta. Siinä on kyse myös rakkaudesta. Ryan Gosling ja Emily Blunt myyvät tämän elokuvan kemioillaan. Kun miettii täyttääkö kliseet kaiken ruutuajan, tähän ollaan keksitty keinonsa muistuttaa siitä että mysteerin aikana on myös rakkaustarina. Jaetut ruudut mitä Brian De Palma harrasti aikoinaan, tekevät paluun. Se voi olla temppu mutta muistuttaa siitä miten yleisö näkee hahmojen yhtenäisyydet. Tämä olisi voinut olla myös niitä kertoja kun pääpari ei luota toisiinsa ja kaikki jää miehen taakalle mutta nainen saa osuutensa kun molempien vahvuudet ollaan alustettu.
He toimivat yksilöinäkin. Ryan Gosling on osoittanut lahjansa koomikkona ja toimintamiehenä. Nyt hän tekee romanttisen komedian aikojensa ja Drive suorituksensa yhdistelmän onnistuneesti. Viehkeä Emily Blunt esittää ison budjetin Hollywood – naisohjaajaa joka koittaa pitää kaiken kasassa korviensa välissä niin yksityisesti kuin työssä. Jos stunttimies on alan näkymätön mies, ison budjetin naisohjaaja Hollywoodissa on myös näkymätön. Aaron Taylor-Johnsonia ei pidä myöskään unohtaa kunnon egoistina.
Elokuva pitää myös toimintansa kasassa niin hand-to-hand combatin, chase sequencen kuin big stuntin suhteen. Kun aikaa on kulunut, jännite toimii mielestäni oman hybridinsä takia. Tässä on hienoja stuntteja ja ne voimistuvat elokuvan aikana. Mutta tämä on mysteeri ja romanssi joten parhaimmat palat menevät loppupuolelle. Hollywood satiiri on loistavaa. Tämä näyttää rehellisen puolen samalla kun naureskellaan bisnekselle. Se olisi voinut mennä lopussa vielä uskaliaammalle puolelle mutta tyytyy punchlinen puolelle. Hollywood ei voi kuitenkaan osoittaa sormella omaa bisnestään ja menettää siinä jotain. Mysteerin ratkeaminen voi olla joillekin helppoa mutta en nähnyt palasten loksahtavan paikoilleen vasta kuin ekspositiopuolella. Gosling teki stuntteja sen minkä pystyi mutta ammattilaiset tekivät kovimmat temput. Kun tätä miettii, sen näkee miten naamiointi onnistuu ja vaikka tämä on taputtelua toisten selälle, stunttimiehet ansaitsevat huomiota ja sen tämä elokuva osoittaa. Heillä on adrenaliininsa ja ilman sitä, he ovat yhtä tyhjän kanssa. The Fall Guy on siksi niin upea.
“I was made for loving you, baby” 🎶
⭐⭐⭐⭐+
