Paikallisessa Biorexissä tuli taas poikettua, vaikka mitään nyt ihan sellaista pakollista katsottavaa ei ollutkaan, mutta olihan tämän Fall Guyn traileri nimenomaan leffateatterissa kyllä herättänyt huomion jo aikaisemmin ja kun siitä sitten alettiin ainakin lievästi sanottuna kohista, niin kyllähän se sitten piti käydä myös itse tarkistamassa. Leffahan on siis sinällään aika hauska ja erilainen leffa, että leffassa on ikäänkuin kaksi leffaa päällekkäin, eli leffa siis kertoo leffojen takana toimivista stunttimiehistä ja naisista, ikäänkuin kurkistus kulisseihin, samalla kun leffa ei kuitenkaan ole mikään dokumentti, vaan ihan aito juonellinen leffa. Tälläinen leffa oli todellakin kivaa vaihtelua jo ihan ideansa perusteella.
Eikä eikä leffa kyllä muutenkaan pettänyt. Aika hilpeissä tunnelmissa mentiin ja vaikka leffassa oli sekä rakkautta, draamaa, että toimintaa, niin kyllä pääroolissa silti oli ihan ehdottomasti huumori ja tämä leffa todellakin oli kirjaimellisesti sellainen leffa, joka jätti aidosti hymyn huulille kun leffasta poistu. Jonkin verran ollaan puhuttu niiden ennakkojuttujen lukemisesta ennen leffaan menoa, tästä pitää nyt sen verran vinkata, että leffan lopputekstit tosiaan kannattaa ihan rauhassa vielä istua paikoillaan, ei sitten tarvitse lopun pilalle menneitä kohtauksia katsella yksin eturivissä kun on jo ollut lähdössä pois. Kaiken kaikkiaan kuitenkin sellainen parituntinen ihan täyttä materiaalia, josta varmasti löytyy aika lailla jokaiselle jotakin, etenkin kun juonikin on oikeasti hyvä, eikä vain komedioissa usein olevaa pelkkää päätöntä kohellusta.
Pääosissa Ryan Gosling ja Emely Blunt molemmat toimivat loistavasti erikseen ja yhteen. Kaksikon välillä kemia toimii hienosti ja tuntuu välillä kuin kyseessä olisi oikea aviopari, sen verran sujuvasti kaikki toimii ruudulla. Hannah Waddingham Gail Meyerin roolissa muistuttaa todella paljon jotain enkä saanut millään päähäni mistä hän on niin tuttu, mutta sehän oli siis tietysti Apple TV:n Ted Lasso mistä tuo oli niin tuttu. No, tässä ihan hyvä rooli, mutta aika ärsyttävä, juuri niin kuin pitikin. Hyvin klaarattu siis tämäkin. Aaron Taylor-Johnsson on päätähti toisessa leffassa, ja toisessa sitten ihan sivuosassa. Hyvinhän tuo roolinsa vetää, mutta kyllä tässä tapauksessa ”sijaisnäyttelijä” kuitenkin vie kuin sitä kuuluisaa kuoriämpäriä. Hauskaa katsottavaa joka tapauksessa, ja kuten sanottua, kun juonikin vielä kantaa, erinomaista.
Äänet, joo ihan ok, mutta ei nyt mitään sellaista erityisen mielenkiintoista, vaikka tavallaan tehosteiden parissa puuhataankin ja on helikopteria, räjähdyksiä jne. On toki myös tuplaruutua, joka etenkin juuri isolla ruudulla kuulostaa aika kivalta. Ei tämä nyt sellainen leffa ole joka olisi pakko kotona äänien vuoksi nähdä, mutta toisaalta pakko myöntää, että jotenkin kuitenkin samalla hieman arvoituksellinen, olisiko tässä sittenkin potentiaalia kovaksi kotileffaksi, aika näyttää. Leffassa voin kuitenkin ehdottomasti suositella mennä katsomaan, etenkin jos haluat hyvälle tuulelle!
Lähde: Leffafriikki.com
