ZONE OF INTEREST

ZONE OF INTEREST

Saksalainen natsien komentaja Rudolf Höss (Christian Friedel) pyrkii rakentamaan unelmaelämää vaimonsa Hedwigin (Sandra Hüller) kanssa uudessa kodissa saksalaisen Auschwitzin keskitysleirin vieressä. Tämä on periaatteessa koko juoni ja silti siinä on paljon kontekstia.

Ohjaaja Jonathan Glazer on tehnyt urallaan neljä elokuvaa tämä mukaanlukien. Edellisestä elokuvasta Under the Skinista on kymmenisen vuotta ja jokainen projekti on aina erilainen. Hän on nyt Oscar ehdokkaana ja ihan ansioituneesti. Hän kiinnostui Martin Amisin romaanista The Zone of Interest missä tarina viittaa löyhästi Hössin elämään eri nimillä mutta Glazer halusi oikeat nimet ja teki kattavan tutkimuksen hahmojensa ajatusmaailmasta ihan henkilökuntaa myöten.

Saksalaiset häpeävät Hitlerin aikaa ja kohtelevat sitä vakavasti, melkeinpä pyhänä varoituksena. Hollywoodin ja muun maailman kuvaus natsi-Saksasta eroaa merkittävästi. Vuonna 2004 ilmestynyt Perikato on siitä esimerkki kertoessaan aikakauden ja hullun unelman lopusta. Zone of Interest kertoo siitä hullusta unelmasta. Erikoisiin projekteihin ansioitunut amerikkalainen studio A24 otti sen suojiinsa levityksen suhteen, Glazer on brittiläinen ja näyttelijät ja kuvausryhmä ovat saksalaisia, puolalaisia jne. Kuvaaja Łukasz Żal on tehnyt Idan ja Cold Warin tasoisia töitä ja Glazerin kanssa aiemmin työskennellyt säveltäjä Mica Levi on tehnyt vertahyytäviä ääniä musiikkiinsa.

Zone of Interest on huolella tehty ja kuten Perikato, pahuutta tutkaillaan melkeinpä dokumentaarisesti ja arkisesti. Pahuus ei paista naamalle kuin pirun sarvet ja ilkeä virne vaan ideologisesti. Koska elokuva on hyvin arkinen, jokapäiväiset asiat keskusteluja, lastenkasvatusta ja taloudenhoitoa myöten ovat keskiössä. Siihen voi samaistua kun ympäristöä ei ajattele moraalisesti. Mistä vaatteet ja tavarat tulevat? Onko talo ansioituneesti tehty? Kasvavatko lapset oikeamielisiksi? Höss ja hänen vaimonsa ovat vallan tietoisia että huulipunat ja turkki kuuluivat juutalaisille. Nyt tavaraa jaellaan. He myös tietävät että ihmisiä tapetaan heidän naapurissaan koska se on oikein. Tämä on selkeää natsismia ja käsittely on niin neutraalia että sitä miettii kuinka kaukana oma arki on todellisuudesta. Nämä ovat tavallisia ihmisiä arkipäivätehtävineen siinä missä mekin ja siksi se on vähän pelottava. Onko natsi-Saksan ajoista opittu lopulta mitään?

Äänimaailma on ehdolla ihan ansaitusti. Sitä ei luotu kuvauksissa vaikkakin jälkikäteen ja näyttelijät eivät olleet sitä kuulemassa vaikkakin luovat hyvin illuusion siitä että tappamisen ääni on koko ajan taustalla. Tämä on heille unelman toteuttamista. Tarinan aikana näkee pieniä klimpsejä siitä miten se vaikuttaa heihin yksilötasolla. Yhtä asiaa ei mielestäni ratkaistu mutta selkeät vinkit oli olemassa.

Kameratyötä pitää myös ylistää. Kamerat kiinnitettiin lavasteisiin ympäri taloa ja näyttelijät eivät tienneet sijaintia. Se lisää tirkistelyn tunnetta tietyin osin mutta myös halua pitää etäisyyttä. Nämä ovat vastenmielisiä ihmisiä ja Glazer pitäytyy dokumentaarisessa otteessa ennemmin. Kun pääsemme loppuun kameran ja äänen yhdistyessä, olemme päässeet johonkin hyytävään. Se ei ole vasten kasvoja vaan ihon alla. Kun odotin jonkinlaista tilintekoa niin se on kyllä ja ei vastaus. Äänet ovat taustalla syystä ja kun lopussa ollaan, sitä enemmän ne voimistuvat. Höss ja Auschwitz ovat yksi ja sama ja taakka kulkee mukana.

Jos jostain valitan niin tämä on ohjaajansa elokuva. Näyttelijät ovat suorittamassa tehtävänsä mukaanlukien Sandra Hüller joka on tehnyt upeita suorituksia ja on ehdolla Putoamisen Anatomiasta tänä vuonna. Suorituksiin pitää suhtautua neutraalisti koska heitä kuvataan etäältä eikä läheltä. Se on kylmä lähestymistapa. Kaikki ovat hyviä ja saavat tasaiset hetkensä loistaa. Se ei vaan elokuvallisesti vedä täysin mukaansa jos haluaa jotain muuta kuin asianmukaista suhtautumista. Kun loppu koittaa, sitten tajusin suoritusten tarkoituksen ja hyväksyin sen.

Zone of Interest ei voita Oscareissa isosti mutta toivon mukaan äänityö ja kansainvälinen elokuva huomioidaan. Se on kauniilla tavalla hyytävä ja vainoaa lopputekstien jälkeen. Holokaustin ja Kolmannen Valtakunnan hyytävyys välittyy elokuvissa monella tavalla. Oli se Schindlerin Lista, Son of Saul tai Perikato, jotain uutta tapaa löytyy ja nyt se on Zone of Interest. Elokuvallisesti se on hieno taidonnäyte…

⭐⭐⭐⭐+