THE HOLDOVERS

THE HOLDOVERS

1970-luvun alkuun sijoittuva elokuva seuraa varakkaan sisäoppilaitoksen pahantuulista historian opettajaa (Paul Giamatti) joka pakotetaan seuraamaan kourallista oppilaita, joilla ei ole paikkaa minne mennä joululomalla. Alkuun viisi oppilasta jää mutta olosuhteiden pakosta vain yksi oppilas eli Angus (Dominic Sessa) jää jälkeen ja kaksikko joutuu sietämään toisiaan koulun kokin (Da’Vine Joy Randolph) ollessa välikätenä.

Alexander Payne toimii ohjaajana ja kirjoittajana. Hänet tuntien projektit ovat lämpöisiä ja samalla ilkeähkön huumorintajun sävyttämiä. Paul Giamatti tekee paluun hänen kameransa eteen 20 vuoden tauon jälkeen kun Sideways ilmestyi. Siinä oli kyse Milesista, viiniasiantuntijasta joka ei löydä rakkautta oman sulkeutuneisuutensa ja epäonnensa takia. Miles ja tämänkertainen opettaja Paul Hunnam ovat samankaltaisia siinä että Paul on myös menneisyytensä vanki ja ei välttämättä halua irtautua siitä. Paul on joulun Grinch joka saisi uuden tilaisuuden löytää sydämensä ja itsetuntonsa pyhien alla. Paynen filosofia on siinä että ihmiset eivät ehkä muutu mutta katsojina hyväksymme sen koska elokuva saa välittämään heistä. Sellaiset elokuvat kuin About Schmidt, Sideways ja Nebraska nojaavat siihen että ihminen löytää jotain uutta itsestään mutta luonto on mikä on ja kukaan ei koe täydellistä muutosta. Sama pätee The Holdoversiin. Angus on etuoikeutettu, rikas pentu joka tarvitsisi opastusta oikeaan suuntaan koska vanhemmat eivät välitä kun taas kokki Mary on ainoa järkevä kolmikosta. Hän on se joka on menettänyt jotain ja toivoo voivansa välittää oppia eteenpäin.

The Holdovers on kuin 70-luvulta tullut. Heti alussa tunnistaa filmin rakeisuuden ja ikärajasuosituksen. Tämä ei ole filmille kuvattu mutta Payne on halunnut tavoittaa vanhan ajan hengen niin teknisesti kuin sisällössä. Jos muistaa Christmas Storyn tai muut nuorisokuvaukset American Graffitia myöten, tämä on sellainen. Se muistuttaa joulusta sen minkä kerkeää, hyvällä tavalla. Kuulemme White Christmasia ja Silent Nightia yms. melkeinpä läpi keston. Tämä on sellainen mitä voi katsella milloin haluaa mutta sen teho on voimakkaampi jouluna ja talvisiin aikoihin.

Emme myöskään unohda sen empaattisia hahmoja ja ainutlaatuista tilaisuutta viettää joulua epätodennäköisessä ja ei-toivotussa skenaariossa. Ajan viettäminen yhdessä paikassa on haasteellinen ja se on mahdollista mutta tässä ollaan levottomien sielujen joukossa jotka haluavat siirtyä eteenpäin niin joulusiipiä lähdetään testaamaan koulun ulkopuolelle. Paulin ja Angusin kemiat ovat elokuvan suola. He eivät sovi samaan huoneeseen kunnes löytävät yhteisen sävelen. Molemmat ovat ylimielisiä mutta opettajan ja oppilaan aiotut tavoitteet kohtaavat kuuntelussa.

Paynen dialogi on jälleen avainasemassa. Giamattin suusta pääsee tasaisia loukkauksia ja vertauskuvia nuorten yrittäessä päästä niskan päälle. Lämpöä löytyy yllättävistä paikoista missä joulua voidaan viettää ja se muistuttaa elämän haavoittuvuudesta. Ennakkoluulot luonteesta ja taustasta muuttuvat ymmärrykseksi. Tämä on myös yllättävän hauska. Ei kuoliaaksinaurattaja mutta jos on käsitystä normaaleista, vähän erikoisista ihmisistä eikä tilannekomiikasta, tämä on täysosuma.

Alexander Payne on tehnyt Sidewaysin ohella parhaimman elokuvansa ja pääosan esittäjä Paul Giamatti ei ollut vahinko. He ovat hieno yhdistelmä. Kun Giamattista luuli näkevänsä kaiken ekan puolen tunnin aikana, suorituksessa tapahtuu sävyjä ja tämä opettaja on yllättävän monimutkainen joka spektrillä. Dominic Sessa saa toivottavasti myös lisää töitä. Hän on yllättäen ensikertalainen ja äärimmäinen luonnonlahjakkuus. Hän on niin hyvä että seisoo omilla jaloillaan. Da’Vine Joy Randolph jää kolmanneksi pyöräksi muttei yhtään sen kauemmas miesnäyttelijöistään. Jos tietää Vietnamin sodasta, huomaa myös Amerikan traumat menetetyistä miehistä ja pojista joiden pitäisi olla viettämässä joulua ja Randolph ruumiillistaa tämän tuskan. Asia mikä oli afroamerikkalaisten köyhien nuorten kohdalla yleistä.

The Holdovers saa huomiota varmasti palkintogaaloissa mutta hyvästä syystä. Se on paluu vanhoihin elokuviin mitkä tavoittavat ajankuvan ja on jälleen yksi hieno leima katsojien joulukokoelmaan vaikka Payne ei sanojensa mukaan tarkoittanut sitä. Joka tapauksessa, se on loistava…

⭐⭐⭐⭐½