HALLOWEEN SPECIAL MONTH #5 Dario Argento s Tenebrae

TENEBRAE

Dario Argenton Tenebraella on yhteistä joidenkin ohjaajansa tavaramerkkien kanssa mitä tulee Deep Rediin. On murhaaja ja päähenkilön kanssa leikittely ja tämän linkki murhiin (tässä tapauksessa kirjan). On paljon palapelejä mitkä on saatava yhteen. Veri on hyvin erikoisen punaista. On sukupuolten osittaista vastakkainasettelua. Ja mahdollisimman yliampuva tapa kuolla kun lopputeksteihin päästään.

Tenebrae on verinen murhamysteeri ja vähän hölmö mutta se ei haittaa. Jos hyppää Argenton veneeseen, sitten tietää mitä on luvassa ja hyväksyy sen. Lähtökohdat perustuu kirjailijaan (Anthony Franciosa) jolla on joka julkkiksen painajainen: olla vainotun kohteena. Useimmat murhat liittyvät hänen kirjaansa tavalla tai toisella murhaajan jätettyä johtolankoja. Onko päähenkilöömme syyllinen vai joku toinen?

Dario Argento tekee roskasta taidetta. Niin olen hänet nähnyt tässä giallon täyteisessä skaalassa. En väitä siinä vastaan että uhrit eivät ole muita kuin uhreja mutta heidät alustetaan tarpeeksi hyvin että tappajan paljastuttua konfliktien yhteentörmäys on tapahtunut. Kameratyö on myös poikkeuksellisen hyvä. Saamme paljon tappajan POV-kuvia mutta huomion vie kamera-ajo läpi talon ulkopuolen aina siihen saakka että olemme saaneet käsityksen mistä tappaja tulee. Kohtaus auttaa alustamaan keitä talossa on ja mikä on talon alueellisuus. Jopa takaa-ajot ovat piinallisia kun epätodennäköinen jahtaaja ilmaantuu. Ehkä siinä kohtauksessa kyseenalaistin vähän oliko siinä liikaa yhteensattumia että uhrin oli tarkoitus kuolla mutta se on tehokas.

Argento saa näyttelijöistään vaihtelevan tehokkaat suoritukset ulos. Anthony Franciosa etunenässä kirjailijana joka koittaa selvittää palapelin puuttuvat palaset ja vakionäyttelijätär Daria Nicolodi saattaa välillä sortua naurettavaan ylinäyttelyyn leffan edetessä mutta saa kuitenkin tehokkaimman osion aikaan. Monien isojen nimien kanssa työskennellyt John Saxon on myös omassa erikoisessa roolissaan. Tenebrae viittaa nimeltään kirjaan ja Franciosan hahmon omiin mielenmaisemiin. Hänellä on taustansa mutta myös vihollisensa niin vihaisia faneja, feministejä ja ex-vaimoaan myöten. Sitten loppu tulee ja kaikki kääntyy niin päälaelleen että käsitykset muuttuvat ja tämä olikin elokuva jostain muusta. Kauhean moni ei inspiroidu aina tällä lailla joka mysteerissä koska niiden on oltava yleisölle yksiselitteisiä. Ainakin amerikkalaiset ajattelevat näin. Tenebrae käyttää luovasti premisiaan ja audiovisuaalista 70-lukulaista maailmaansa. Argento ei ole enää samanlaisessa vedossa kuin ennen mutta tämä oli hänen kulta-aikaansa ja sen se osoitti.

⭐⭐⭐⭐-