Alkaa muodostumaan hieman jopa jo perinteeksi suunnata sunnuntaina leffaan, ja tälläkin kertaa mikä hienointa, kotimaiseen leffaan. Tällä kertaa olin itse asiassa matkaamassa katsomaan Kiiruna-nimistä leffaa, mutta jostain syystä olin katsonut leffan alkamisajan tunnilla väärin ja myöhästyin siis leffasta. Oisko sitten johtuen siitä, että leffan aika oli tuo tuntia myöhempi seuraavana päivänä vai mikä, mutta nyt kävi sitten niin, että tuli parkkipaikalla hengailtua somessa tunnin verran ja leffaksi vaihtui hieman myöhemmin toinen leffa joka on pitänytkin mennä katsomaan eli Teemu Nikin Peluri. Eikä nyt loppujen lopuksi sitten haitannut kyllä yhtään, erittäin hyväksi leffaksi nimittäin tämäkin osoittautui.
Peluri kertoo parista kaverista, vai ehkä sitten enemmänkin naapurista, joista tulee lopulta bisneskumppaneita ja ystäviä. Ristolla (Pekka Strang) on vakava peliongelma ja pelaamiseen on mennyt jo perhe ja perheen koti. Arto (Jari Virmanen) on taas puolestaan kohdannut vakavia terveydellisiä ongelmia, jotka taas osaltaan johtavat elämän suistumisesta sivuraiteilleen. Mitä tässä sitten on herroilla enää menetettävää, no eipä juuri mitään. Vaikka leffassa mennään hyvin suomalaisella synkällä aiheella, niin mustaan huumoriin perustuva leffa myös naurattaa. Juoni on lopulta aivan mainio ja mikä parasta se kehittyy koko leffan ajan ja vaikka jollain tapaa loppu olisikin jossain vaiheessa odotettavissa niin ei tässä nyt ihan ilman aivoja kuitenkaan tarvinnut leffaa katsoa.
Vaikka tälläisia rankemman sortin elämää käsitteleviä leffoja on Suomessa tehty kautta historian niin jotenkin tämä leffa silti kosketti aika kovasti. Voisin sanoa, että vastaavanlainen tarina ei yleensä ulkomaailaisessa leffassa hirveästi yleensä tunnu missään, mutta kun venäläistä rulettia oikeasti aletaan pelamaan suomenkielellä niin silloin jotain sisällä herää aivan toisella tavalla. Kun mietitään leffan lopputulemaa, eli sitä fiilistä, jolla leffasta lähtee kotiin, niin olihan tämä silti aika rankka leffa ja jossain vaiheessa ihan oikeasti alkoi tulla jo hieman sellainen ahdistava olo. Tarinan henkilöistä tai heidän elämästään ei nyt vaan ihan kauheasti mitään positiivista löydy, vaan aika synkissä fiiliksissä liikutaan läpi leffan. Jotenkin vaan useampaankin otteeseen leffan aikana mietin, että toivottavasti tämä ei olisi kenenkään oikeaa elämää, vaikka nimenomaan elämään tässä kuvataan, valitettavasti.
Mutta lopulta sitten leffasta kuitenkin tosiaan tuli lähdettyä tosi hyvällä mielellä kohti kotia ja leffasta jäi tosi hyvä fiilis. Teemu Nikin leffoja en ole ihan hirveästi katsonut ja se edellinenkin hitti eli Mies joka ei halunnut nähdä Titanicia on vielä näkemättä, mutta tämän jälkeen pitää ehdottomasti jostain kaivaa vielä esiin. Nimbyn olen nähnyt ja siitäkin tykkäsin, lisäpisteitä tosin se varmasti sai olemalla Forssassa kuvattu. Mutta, hyvä siis että myöhästyin leffasta vaikka Kiirunakin tarvitsee kyllä käydä vielä sitten tsekkaamassa myöhemmin.
Loppuun vielä pari sanaa Trinnoviin liittyen. Eli eilen tuli taas hieman lisää infoa tulevaan Waveformin päivitykseen, jota kovasti jo odotellaan. Tuo itse päivityshän on siis odotettavissa vasta joskus vuoden vaihteen jälkeen mutta itse aijon olla valmiina ja itse asiassa sitä silmällä pitäen huonetta onkin kesällä jo rakenneltu. Nyt tuli kuitenkin hieman tarkempaa tietoa siitä, että oman huoneen koko näyttäisi olevan ”riittävän pieni” siihen nähden, että neljällä subbarilla pitäisi pärjätä. Tärkeää tuntuu myös olevan se, että subbarit eivät ole perinteisesti lattialla, vaan korkeammalla seinällä. Sinällään mielenkiintoista miten ihmiset noita parhaillaan toista sataa kiloisia laatikoita alkaa sitten seinille asennella, mutta itse olin kaukaa viisas ja laitoin jo valmiiksi kaksi Martyä Baffle Wallin sisään noin suurin piirtein metrin korkeudelle maasta, eli ne kaksi nyt ainakin pitäisi olla Waveformingiin täysin oikeassa paikassa minun kokokoisessa huoneessa. Takana sitten vastaavasti on vielä mietittävää, toinenhan on nyt ollut aika hyvässä paikassa, toinen ihan huoneen kulmassa. Tuokaan ei kai ole ihan ideaali sijoitus, joten siirsin tuota nyt tuolta kulmasta ja muutaman kymmenen senttiä keskemälle, joten taas ollaan askeleen lähempänä toivottavasti mahdollisimman hyvää lopputulosta. Seuraava kysymys sitten joskus tulevaisuudessa saattaa olla, että pitääkö niitä joskus tuosta siirtää vielä ylemmäksi. Jos, niin sehän ei sinällään ole iso juttu, mutta ulkonäöllisesti hyvin mielenkiintoinen ratkaisu. Saapa nähdä, ei toisiaan ainakaan vielä ajankohtainen, nyt saavat potkia tuossa, ja muuten potkivat varmaan aika kivasti, sen verran lähellä tuoleja nyt ovat.
Lähde: Leffafriikki.com
