MISSION: IMPOSSIBLE – DEAD RECKONING PART 1

MISSION: IMPOSSIBLE – DEAD RECKONING PART 1

Mission: Impossible franchise on edennyt jo seitsemänteen osaansa. Kaikki alkoi vanhasta TV-sarjasta feat. Peter Graves mistä tehtiin omilla jaloillaan seisova Brian De Palman adaptaatio. Siitä seurasi jatko-osat ohjaajina John Woo ja J.J. Abrams. Kaikki kolme elokuvaa erosivat toisistaan tyylillisesti esitellessään Tom Cruisen esittämän Ethan Huntin vaarallisia tehtäviä mutta se ei riittänyt siihen että yleisö rupesi menettämään kiinnostustaan. Tapahtuisiko neljännelle osalle samalla lailla kuin Jason Bournelle samoihin aikoihin, joku toinen ottaisi ohjat ja Ethan Hunt siirtyisi syrjään?

Onneksi ei koska neljäs osa löysi sijansa. Se keskittyi siihen mitä yleisö halusi nähdä Tom Cruiselta ja siinä on sarjan paras stuntti Burj Khalifan tornissa. Hetki mikä tehtiin sillä uhalla että päätähti kuolee ja vakuutus korvaa kulut. Brad Birdin ohjaama elokuva löysi tasapainon toiminnassa, hienostuneessa huumorissa ja tiimin kemioissa. Näin sarja on edennyt. Seuraavassa kahdessa osassa Cruise löysi uuden tekijän, ohjaaja Christopher McQuarrie joka harkitsi uransa lopettamista mutta Cruise tunnisti kyvyn jonka hän toi auttamaan useassa projektissa. McQuarrie teki viidennestä osasta Rogue Nationista huimalentoisen vakoojatrillerin ja kuudennesta osasta Falloutista tuli sitä samaa mutta korkeapanoksisen epookin ehdoilla.

Tom Cruisella on kaikista esittämistään hahmoista yhteistä Maverickin ja Ethan Huntin kanssa. Vaikkei uskoisi, Ethan Hunt kehittyy jokaisen uuden elokuvan myötä. Ykkösen ja kakkosen aikana hän kehittyy älykkääksi, vainoharhaiseksi huimapääksi. Kolmosen myötä hän meni naimisiin mutta sen mukana tuli vastuu kun hän ei koennut suojelevansa rakkaitaan. Nelosessa ja vitosessa Hunt on enemmän Cruisen imagon mukainen hurjistelija. Kutonen vei tarvittavat langat päätökseen ja Hunt oli vastuuntuntoisempi kuin koskaan.

Nyt on sitten Dead Reckoning part 1 mikä jatkaa Huntin vastuuntuntoa tuoden mukanaan ajatuksia että lähellä loppua ollaan. Hunt ja hänen tiiminsä saavat tehtäväkseen löytää tekoälyn nimeltään Entity mikä uhkaa syöstä maailman kaaokseen ja sotaan. Huntin menneisyydestä ilmestyvä Gabriel (Esai Morales) haluaa hallita sitä ja käyttää hyödykseen. Elokuvassa on monia palasia mitkä toimivat juonen höyrynä ja ilman että tämä kaikki on turhaketta, vastauksia saadaan ensi vuonna.

On siis aloitettava siitä miksi nämä elokuvat toimivat eli Christopher McQuarrie ja Tom Cruise. He ovat punoneet kaiken yhteen. Kun luullaan että mitään ei enää keksitä niin tässä sitä ollaan. McQuarrien kolmas ohjaus sarjassa eroaa edukseen siinä että tyylillisesti hän keksii jotain uutta. Jos Hunt joutui edellisen alussa valitsemaan tehtävän tai Lutherin välillä, tässä tuollaiset kysymykset haastetaan. “Mission If You Choose To Accept It” on nyt painavampi. Kaikki on johtanut tähän ja lisää on edessä. Heti alku jo osoittaa että meillä on eri leffa edessä. Kun alkutekstin luulee yllättävän ja tehtävän anti ollaan annettu, se ei olekaan sitä vaan saamme seurata ovelia tribuutteja Hunt For Red Octoberin suuntaan mitkä eivät harhauta tarinasta tai tunnu halvalta. Brian De Palman tyyli tekee paluun Kittridge hahmoa myöten mutta myös kameratyön dutch angle ja puolilähikuvat mitkä lisäävät epävarmuutta ja tilanteen kärjistymistä. Tämä on periaatteessa McQuarrie Era meets Brian De Palma’s first Mission missä on käsitystä Hitchcockin palapelimaisesta leikkaustyylistä korostaa jännitystä ainakin siinä että koko sarjalla on vähän vaikutteita jännityksen mestarilta.

Arvostan genre-elokuvia mitkä eivät loukkaa katsojaa vanhoilla kikoilla. Kohtaukset (kuten lentokenttäosio) ovat täynnä kerroksia ja jännite nousee. Valitsee juoni minkä polun vaan, se on huono vaihtoehto hahmoillemme. Tässä Hayley Atwelliin hahmo Grace on aika tervetullut lisäys sarjaan. Hän on melkein kuin Anne Hathaway The Dark Knight Risesin yhteydessä mutta omilla ehdoillaan. Hänen ja Cruisen kemiat yhdenvertaisuudessa loistavat ja kamera kiinnittää heihin huomiota niin kuvassa kuin vuorotellen. He saavatkin osakseen joitain järisyttävimpiä kohtauksia ja jo heti samana kesänä peräkkäin Rooma – osio Fast X:n jälkeen. Tässä on kyse odotusten kääntämisestä. Ehkä juonta osaa ennustaa tietyin tasoin mutta sekin on toteutettu sellaisella tasolla miten sen tuntee. Tämä on Huntin Dante’s Inferno.

Toiminta keksitään aina vähän uusiksi joka leffassa ja Fallout korosti sarjan panoksia. Siinä on edelleen parhaimpia kohtauksia mutta tämä on omanlaisensa peto palatessaan takaisin sarjan juurille muistaessaan mitä Ethan menetti heti ykkösen alussa. Tämä johtaa joihinkin sarjan parhaimpiin kaksintaisteluihin hyödyntäessään pientä tilaa ja panostusta. Trailerissa nähdyt hetket ovat henkeäsalpaavia isolta kankaalta. Cruisen antaumuksesta näkyy kuinka hän teki hypyn useita kertoja saadakseen sen oikein. Nyt kun sen tietää että se piti tehdä oikealla tuulensuuntauksella ja laskeuduttava täsmälleen, lisää tätä vaikuttavuutta.

Mitä tulee näkymättömään viholliseen, tekoäly Entityyn… Tällaisista vihollisista puhuttaessa ysärin aikana, ne olivat enimmäkseen mielikuvituksen oloisia mutta mitä enemmän aika kuluu ja oikeissa käsissä, nyt se on uskottavampaa. Tom Cruise käy taisteluun periaatteessa striimausta vastaan kannustaessaan ihmisiä palaamaan teattereihin ja ylistämään vanhaa käytäntöä joten miksei vihollinen olisi jokin mitä Hunt ei voi estää. Toinen näkyvämpi vihollinen on Esai Moralesin esittämä mystinen Gabriel joka kilpailee uhkaavuustasolla samaan mihin Phillip Seymour Hoffman kolmosessa ja Sean Harris Falloutissa ylsivät. He haastoivat Huntia monella tasolla ja Gabriel jatkaa tämän filosofian kyseenalaistamista entisestään. Elokuvassa on juonenkäänne mikä varmaan jakaa vähän katsojia kuinka ansaittua se on. Siinä on oma tunnelmansa ja määrittää loppuleffan. Tässä on vielä toinen osa edessä niin sitten näkee seuraukset. Mielestäni käänne toimi miten Gabriel ja Entity ovat yhteistyössä (siinä mitä näytetään ja selitetään). Se on niin osuva hetki että Tom Cruisen kuuluisa juokseminen ei estä sitä. Se on varmaan sarjan dramaattisin hetki sitten Falloutin takaa-ajon.

Mitä muuta voi sanoa? Tämä on ollut hieno vuosi toiminnalle. Kaikki vanhat tulokkaat (Rhames, Pegg, Ferguson, Kirby, Kzerny) ovat parempia kuin ennen ja uudet tulokkaat (Atwell, Morales, Klementiff) ovat dynaamisia lisäyksiä sarjaan. Jos elokuvasta jotain on valitettava niin kaiken loistokkaan kameratyön ja leikkauksen osalta olisin venyttänyt muutamaa hetkeä vähän pidempään. Ja elokuva jättää vielä loogisia kysymyksiä jälkeensä. Ne ovat sellaisia kysymyksiä minkä kanssa voi elää. Kysymykset kuinka, miten ja miksi nousee varmasti pystyyn. Se ei harhauta siitä mitä tuntee kun me uskomme. Tämä on ensimmäinen puolitoista tuntia epookista. Nyt on intermission. Seuraavaksi tulee epilogi.

“Good Luck, Ethan.”

⭐⭐⭐⭐½