Blogit

THE BOSTON STRANGLER

Sitä miettii olisiko tämä menestynyt paremmin Netflix tai Disney + sarjana. 

THE BOSTON STRANGLER

 

Vuonna 1962 Boston Record- lehden toimittaja Loretta McLaughlin (Keira Knightley) tutkii kolmea tapausta, joissa vanhemmat naiset raiskattiin ja murhattiin kuristamalla Bostonin alueella. Hän vahvistaa, että kaikilla uhreilla oli sukat sidottu kaulaan rusetissa ja mitä todennäköisesti rikokset ovat yhdistettävissä sarjamurhaajaan. Tarina suututtaa Bostonin lainvalvojat ja Loretan pomo haluaa tuhota tarinan suojellakseen lehteä. Kuitenkin, kun neljäs uhri löydetään, Loretta ja toimittajatoveri Jean Cole (Carrie Coon) jatkavat tutkintaa. Paineet tappajan kiinnisaamiseksi kasvaa Lorettan painiskellessa systemaattisen epäoikeudenmukaisuuden, avioliittonsa ja jokaisen turvallisuuden kanssa. Kirjoittaessaan artikkeleita Loretta keksii tappajan nimen “Bostonin kuristaja”

True Crime genre on nyt kovassa huudossa. Pandemian aikana mielenkiinto kasvoi entisestään ihmisten jäädessä koteihin ja tällaista tulee nyt liukuhihnalla. Välillä kyseenalaisin tuloksin kun sitä mietitään kuinka paljon uhreihin ja lähiomaisten suruun kiinnitetään huomiota. On kuitenkin paljon hienoja tuloksia kuten Netflixin Dahmer ja Mindhunter mikä oli aavistuksen liikaa aikaansa edellä ja nyt se on peruutettu.

Bostonin kuristajasta on tehty aiemminkin elokuva ’68 feat. Tony Curtis ja Henry Fonda. Se on hyvin tehty ja näytelty ja vähän liioiteltu katsoen pääepäiltyä. Nyt se on rohkea yritys mutta ei kauhean autenttinen kuvaus tapauksesta. Tämä on lähempänä todellisuutta mutta se olisi hyötynyt monestakin asiasta miksi edellä mainitut sarjat hyötyivät. Tämä on ensikertalaisen ohjaajan Matt Ruskinin työ ja hän on näyttänyt imeneen kaiken David Fincherin oppikirjasta niin hyvässä kuin pahassa. Fincher on hyötynyt siitä että hän ei tehnyt samaa elokuvaa aina uusiksi ja Mindhunter tuntui luonnolliselta jatkeelta kun sellaista sarjamurhaajakuvausta hän ei ollut vielä tehnyt.

Tässä on paljon ideoita ja hyviä suorituksia. Keira Knightley kantaa elokuvan karismallaan ja on luopunut brittiaksentistaan sopiessaan tällaiseen pääosaan kuin nakutettu. Elokuvan väripaletti on yhtä terävä kuin Zodiacin ankea ja viileä ulkokuva. Ajankuva ja suurempi kuva poliisin pätemättömyydestä on aika mielenkiintoinen. Kun elokuva loppuu, tuntuu siltä että Huskin halusi tehdä uuden Zodiacin ja puhutella katsojia. Muistan kun näin Zodiacin ekaa kertaa ja siihen on syynsä miksi siihen nappautui mukaan. Se on jännittävä mutta hyvin dokumentaarinen. Murhia näytetään vasta kun silminnäkijöitä jäi jäljelle. Tämä joutuu päättämään mitä murhia se haluaa näyttää ja tulokset ovat yhtä samoja kuin kaikissa sarjamurhaajakuvauksissa. Pääepäilty saattaa olla syyllinen tai sitten ei ja päähenkilöt kärsivät tasapainottaessaan työnsä ja perhe-elämänsä. Päähenkilö käy jopa salamyhkäisen mahdollisen epäilyn luona piipahtamassa. Kun tämän näkee, se kaikki on mielenkiintoista mutta silti miettii olisiko tämä menestynyt paremmin Netflix tai Disney + sarjana.

Tämä ei pääse Keira Knightleya pidemmälle kenenkään pään sisälle vaan he ovat perustyyppejä palvellakseen tarinaa. Carrie Coon esitellään vähän liian myöhään että hänestä voisi kiinnostua jo heti alkuun. Chris Cooper ja Alessandro Nivola ovat kaikki päteviä vaikkei mieleenpainuvia. Ainoa mikä herättää ajatuksia, on David Dastmalchianin tulkitsema Albert DeSalvo, pääepäilty. Hänet on selkeästi valittu koska The Dark Knightin venäläisrulettikohtaus leimasi hänet muihin psykorooleihin. Tämäkin on yksi Ruskinin valinnoista missä hän ei pääse Fincheria pidemmälle. John Carroll Lynch esitti pääepäilty Arthur Leigh Allenia hyvin mieleenpainuvasti koska hänestä ei tiennyt mitään varmaa. Dastmalchian tavoittelee niitä samoja maneereja mutta ihan hyvin.

The Boston Strangler on mukavan pätevästi tehty. Se saa juonen kulkemaan ja olin suhteellisen tyytyväinen ihan viihteen kannalta. Tämä on Zodiac redo mutta naisten näkökulmasta. Loretta edustaa uutta sukupolvea ja haluaa kirjoittaa muustakin kuin naisille tarkoitetusta materiaalista. Lopulta hänen pomonsa uskoo häneen tarpeeksi antaakseen jutun ja tapausta päästään tutkailemaan kun ruumispino kasvaa. Hän on melkein kuin Clarice Starling miesten maailmassa joka joutuu kamppailemaan omasta mielipiteestään ilman että häneen suhtaudutaan vähäpätöisesti. Aviomies tukenaan, Loretta alkaa päästä jyvälle siitä kuinka joku ei kerro välttämättä kaikkea. Tapauksesta oppi lisää kun tätä katseli ja se opettaa siitä, kuten muut viimeaikaiset Netflix dokkarit, että naisten asema ja sarjamurhaajan yhdistelmät olivat vielä niin uusi asia että oikeudet jäivät jalkoihin eikä kaikkiin kiinnitetty huomiota. The Boston Strangler ei tuo mitään uutta mutta varmistaa sen että genre pysyy hengissä. Jos se aikoo jatkua kahden tunnin muodossa, sen täytyy löytää uusia keinoja pysyä relevanttina. Tämä on peruslaatua mutta 10-20 vuotta hieman myöhässä.

⭐⭐⭐+ /5

Olli-Pekka Mäkelä

Arvioita pääasiassa elokuvateatterien tai striimauksen uusimmista sisällöistä

Aiheeseen liittyvää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Back to top button