Blogit

arvostelussa: Ihmeellinen maailma (2022)

 

Searcher Claden isä Jaeger Clade ajautuu riitoihin perheensä kanssa ja päätyy jatkamaan elämäänsä yksin seikkailijana, jättäen perheensä taakseen. 25 vuotta tapahtuman jälkeen Searcher on kasvanut aikuiseksi ja perustanut perheen vuorten keksellä sijaitsevaan kylään. Seikkailu kutsuu rauhallista elämää viettävää perhettä, kun energiaa tuottavat pandokasvit eivät enää vaikutakaan tuottavan energiaa kylälle. He lähtevät selvittämään hiipumisen syytä ja löytävät uuden, kummallisen maailman. Matkallaan he törmäävät myös kuolleeksi luultuun Jaegeriin, ja Searcher joutuu miettimään rikkinäistä isäsuhdettaan.

Törmäsin Ihmeelliseen maailmaan (eng. Strange World) ensimmäisen kerran tehdessäni postausta vuoden 2022 uutuuselokuvista. Elokuvasta oli tuolloin kuitenkin tiedossa suunnilleen vain nimi ja arvioitu julkaisupäivämäärä, joten odotuksia oli vaikea luoda. Kun elokuva lopulta julkaistiin vuoden loppupuolella, meni se minulta kuitenkin kokonaan ohi. Elokuvan mainonta vaikuttaa olleen harvinaisen vähäistä, sillä en nähnyt elokuvasta yhtäkään traileria ja kuulin siitä vasta törmätessäni siihen ohimennen sosiaalisessa mediassa ja muissa elokuvablogeissa. Perinteinen vuoden alkuun sijoittuva flunssa tarjosi tietysti enemmän kuin tarpeeksi aikaa selata suoratoistopalveluita, ja pian päädyinkin katsomaan myös Ihmeellisen maailman sen löytyessä Disney+:sta.

Elokuvassa seurataan Claden perhettä, johon kuuluu perheen isä Searcher, äiti Meridian, teini-ikäinen poika Ethan sekä perheen koira Legend. Lisäksi Searcherin isä ja Ethanin isoisä Jaeger liittyy perheen mukaan näiden törmätessä tähän sattumalta omalla tutkimusmatkallaan. Searcher tuntuu katsojalle läheiseltä hahmolta heti elokuvan ensimmäisistä hetkistä asti, sillä katsoja saa nähdä hetken tämän lapsuudesta ja myöhemmin seurata monia tapahtumia hänen näkökulmastaan. Hahmo tuo hyvin ilmi isän katoamisen vaikutuksen tähän, ja on kaunista, kuinka hän yrittääkin kovasti olla Ethanille mahdollisimman hyvä isä, ettei tämä kokisi samaa kuin hän. Elokuvan aikana kuitenkin huomataan, että vaikka Searcher haluaa olla mahdollisimman erilainen kuin isänsä, päätyy tämä tahtomattaan tekemään samankaltaisia virheitä. Perheen teinipoika Ethan on myös hyvin pidettävä hahmo. Hän on hyvin perinteinen nuori, jonka elämää värittävät ihastuksen tunteet ja oman suunnan etsiminen. Samalla tämä vaikuttaa kuitenkin haluavan tehdä isänsä onnelliseksi, ja siksi myös isän toivomalta polulta poikkeaminen tuntuu pelottavalta. Meridian vaikuttaa viisaalta ja rohkaisevalta äidiltä, mutta hän jää huomattavasti mieshahmoja enemmän varjoon. Legend taas toimii perinteisenä eläinhahmona tuomassa muutamia hauskoja hetkiä. Searcherin isä Jaeger on itsepäinen ja kunnianhimoinen mies. Hän on päättänyt ottaa selvää mitä salaperäisten vuorten takana on, vaikka siihen kuluisi koko tämän elämä. Jaeger vaikuttaakin aluksi melko ajattelemattomalta hahmolta kritisoidessaan jatkuvasti Searcheria ja mitätöidessään poikansa elämännvalintoja. Jaeger kuitenkin kehittyy elokuvan aikana, mitä on mukava seurata. 

Muita hahmoja elokuvassa ovat Ethanin ihastus Diazo, kylän presidentti Callisto sekä kummallinen otus Spat, joka opastaa Ethania ja muuta perhettä matkan aikana hedän kohdatessaan erilaisia haasteita matkallaan. Ethan tekee historiaa olemalla Disneyn ensimmäinen julkisesti seksuaalivähemmistöön kuuluva päähenkilö, ja tämän ihastuksen kohde onkin Diazo. Diazon esiintymiset jäävät hyvin lyhyiksi, sillä tämä ei ole itse seikkailulla mukana, mutta Ethanin ujo ihastus toimii kuitenkin mukavana sivujuonena elokuvassa ja sopii myös hahmon teinimäisyyteen. Olisi kuitenkin ollut mahtavaa, jos hahmo olisi vaikkapa vahingossa päätynyt myös seikkailulle mukaan, jolloin kaksikon hetkiä ja kehitystä olisi saanut seurata kunnolla. Callisto jää elokuvassa pahasti sivuun, ja jossakin vaiheessa ehdin jopa unohtaa tämän olemassaolon hetkeksi. (katsoin elokuvaa tosiaan flunssassa, joten seuraamiseni oli muutenkin ajoitain hieman väsynyttä :D) Spat on oikein sympaattinen olio ja on kiehtovaa, kuinka selkeää tämän viestinnästä on saatu pelkillä eleillä, sillä hahmo ei puhu, eikä tällä ole edes kasvoja, joilla esittää ilmeitä.

  

Ihmeellinen maailma tekee historiaa, sillä se on ensimmäinen Disney klassikko, jonka päähenkilö kuuluu julkisesti seksuaalivähemmistöön. Sateenkaarihahmojen esiintyvyys erityisesti piirretyissä etenee vauvanaskelin, eikä Ethanin ja Diazon välisiä kohtauksia olekaan elokuvassa kuin lyhyesti alussa ja lopussa. Vaikka edistystä toivoo vielä paljon, on tämä jo muutos verrattuna aiempaan, kun sateenkaarihahmoja on joko näytetty sekunnin verran taustalla (Toy Story 4) tai sivuhahmo on ohimennen maininnut samaa sukupuolta olevan kumppaninsa (Eteenpäin). Elokuva on kuitenkin ollut yhtiölle suuri floppi taloudellisesti, enkä ylläty asiasta lainkaan ensisijaisesti siksi, etten itsekään tajunnut, että elokuva julkaistiin. Lisäksi tulokseen kuitenkin vaikuttaa myös seksuaalivähemmistöön kuuluvan hahmon näkyminen elokuvassa, sillä elokuvaa ei näytetä joissakin maissa lainkaan, ja tämä karsii heti merkittävän osan lipputuloista. Vaikka elokuvan voisi ajatella tuovan pientä toivoa seksuaalivähemmistöjen näkymisen osalta elokuvissa, pelkään pahasti sen toimivan toiseen suuntaan huonon menestyksensä vuoksi. Ei voi kuin toivoa, ettei Disney pidä tätä esimerkkinä siitä, ettei seksuaalivähemmistöjen esilletuominen jatkossa kannata joko ollenkaan tai ainakaan yhtään näkyvämmin.

Vaikka Ethanin ja Diazon näkyminen elokuvassa on vähäistä, pidän kuitenkin tavasta, jolla Ethanin suuntautuminen tuodaan elokuvassa esiin. Asia on valmiiksi tiedossa tämän perheellä, eikä kukaan kiinnitä asiaan lainkaan sen suurempaa huomiota. Edes isoisä Jeager ei kommentoi asiaa mitenkään, vaan suhtautuu Ethanin ihastukseen samalla tavalla kuin naispuoliseenkin ihastukseen suhtauduttaisiin. Vaikka kaapista tulosta kertovilla elokuvilla on paikkansa, on tällainen representaatio eri tavalla tärkeää – se luo kuvan siitä, miten asian toivoisi joskus kaikkialla olevan. Kyseessähän on tosiaan tavallinen asia, miksi tehdä siitä jotakin epätavallista.

Juonellisesti Ihmeellinen maailma on hyvin tavallinen animaatioseikkailu. Siinä on jännitystä, erilaisia haasteita, perheaikaa sekä uusi maailma täynnä kummallisia otuksia ja värikkäitä maisemia. Mitään ennennäkemätöntä ei kuitenkaan tällä saralla tapahdu, ja elokuva hukkuu helposti muiden samankaltaisten joukkoon. Vaikka ihmissuhteiden kehitys on mielenkiintoista, ja erityisesti Jaegerin ja Searcherin sekä Searcherin ja Ethanin isä-poikasuhteet on kirjoitettu taitavasti, jää elokuva muuten lopulta hyvin tasapaksuksi kokonaisuudeksi. Pidän kuitenkin hyvänä oivalluksena sitä, kuinka Searcher käyttäytyy toisinaan kuin isänsä, vaikka se on asia, jota hän on aina halunnut välttää viimeiseen asti. Tilanne on hyvin realistinen ja tuodaan ilmi taitavasti. Kohtaukset, joissa asiaa käsitellään ovatkin ehkä koko elokuvan parasta antia.

Miljööltään Ihmeellinen maailma jää myös hieman pintapuoliseksi. Sen esittelemän maailman syvyyksiin matkustaa kyllä yhden kerran mielenkiinnosta, mutta siitä ei synny mielikuvaa, että haluaisin muuttaa vuorten taakse tai niiden keskellä sijaitsevaan pieneen kylään. On kuitenkin kiinnostavaa, kuinka toisinaan maailmasta tulee mieleen merenpohja koralleineen ja kaloineen, toisinaan taas dinosaurusten kotipaikka ja välillä jokin aivan muu. Elokuva vaikuttaa myös sisältävän sanoman ympäristönsuojelusta, ja pidän siitä ettei asiaa sanota katsojalle aivan suoraan, mutta samalla se tuodaan ilmi sen verran suuresti, ettei se myöskään jää helposti kokonaan huomiotta. Tämä pieni vertauskuvallisuus tuo elokuvalle myös hieman lisäsyvyyttä, mitä se kaipaisi enemmänkin.

Ihmeellinen maailma on suurimmaksi osaksi mukava hyvänmielen elokuva, jonka katsoo kerran mielellään alusta loppuun. Erityisesti viesti ympäristönsuojelusta on kaunis, ja lisäksi elokuva onnistuu taitavasti kuvaamaan sukupolvelta toiselle kulkeutuvia käytösmalleja. Lisäksi seksuaalivähemmistöön kuuluva päähenkilö tarjoaa samaistumismahdollisuuksia heille, joille sitä harvemmin annetaan, ja asia käsitellään elokuvassa hyvin normalisoivalla tavalla. Muutamaa oivallusta lukuunottamatta elokuva jää kuitenkin lopulta melko tavanomaiseksi animaatioseikkailuksi, ja se hukkuu helposti monien samankaltaisten joukkoon. Koska elokuvalla on kuitenkin hetkensä, on harmillista, miten vähän elokuvaa lopulta mainostettiin, ja kuinka koko elokuva on jäänyt enemmän varjoon kuin se todellisuudessa ansaitsisi.

The best legacy we can leave is making a present worth opening tomorrow.

– Ethan Clade

3/5

Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä

 

Elokuvien lumoissa

Blogi ja Instagram Elokuvien lumoissa (@elokuvienlumoissa) Olen 20-vuotias elokuvaharrastelija. Blogin pääpaino on ollut viime vuodet animaatioelokuvien arvosteluissa, erityisesti Disneyn, Pixarin ja studio Ghiblin tuotoksissa. Lisäksi pyrin täyttämään Instagramia esimerkiksi erilaisilla kyseilyillä, ja tykkään myös blogin puolella kokeilla ajoittain uusia genrejä!

Aiheeseen liittyvää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Vilkaise myös
Close
Back to top button