NOPE
Jordan Peelen Nope ammentaa ideoitaan ja tyyliään samankaltaisista elokuvista kuten Steven Spielbergin Close Encounters of Third Kind ja M. Night Shyamalanin Signsista samalla kun se on ohjaajansa oloinen. Siinä on ajatusta Jawsin kuvallisesta mystisyydestä ja muista genreistä mitkä eivät ole kauhua. Sillä ei ole Get Outin tai Usin yhteiskuntakriittisyyttä samalla tavalla vaikkakin päätelmiä voidaan tehdä eri linjoista.
Outoja asioita tapahtuu hevostilalla. Sähköt katkeavat, mystinen pilvi leijailee samalla kun myrsky pudottelee tavaroita taivaalta. Kysymykset lentävästä lautasesta nousevat esille. Emerald (Keke Palmer) ja O.J. (Daniel Kaluyaa) epäilevät asiaa kuten myös yrittäjä/esiintyjä Jupe (Steven Yeun) jolla on oma menneisyytensä viihdealalla ja on muuttanut laakson Villin Lännen tyyliseksi hupikeskukseksi.
Nope ei ole juoneltaan mikään kaikkein haastavin koettelemus saati sitten pelottava mutta jännittävä huipennus karjanmetsästyksestä/dokumentinkuvauksesta. Se on suoraviivainen ja paikoitellen mutkikas mutta sitten kun yksittäisiä asioita mitä kuvat nuoleskelevat pitkään, jää miettimään, “sillä on merkitys”, katsoja toteaa. Ensimmäinen kohtaus Raamatun jakeesta ja filmipätkä ratsastajasta joka on O.J:n ja Emeraldin oletettu esi-isä herättävät ajatuksia että tässä on teema ja ufot ovat osa yhtälöä tai sitten motivaattorina. Ulkoavaruuden olennot ovat pelottavia oikein tehtynä joista parhaiten ollaan onnistuttu esim Invasion of The Body Snatchersissa tai Alienissa eli täysin erilaisissa projekteissa. Tämän elokuvan ufot onnistuvat siinä mitä enemmän ymmärtää muita tapahtumia ja teemoja, sitä uhkaavampia vieraamme ovat.
Olen kiinnostunut tutustumaan tuotantosotkuihin tai kuinka pitkälle taiteellisissa saavutuksissa mennään. Manaajan kuvaukset olivat tunnetusti hirveät ja huhut demonisesta väliintulosta lisäsivät vettä myllyyn. Nope tavoittaa hyvin onnistuneesti, osittain satiirisesti ja osittain yhteiskuntakriittisesti sitä mitä ollaan valmiita tekemään eksploitaation ja näyttävyyden eteen.Ensimmäiset kuvat laukkaavasta hevosesta aina tähän mitä finaalissa tehdään, kertoo elokuvantekemisen evoluutiosta. Mitä lähemmäs loppua päästään, sitä tuntui kuin olisi seurannut tuotantoa. Elokuvassa on eläinteema mikä painottaa yleisön suhdetta siitä mikä on taidetta ja mikä on hyväksikäyttöä. Hevostila toimii tässä päätapahtumana ja lentävä lautanen on areenalle saapuva otus. Daniel Kaluyaan esittämä OJ ymmärtää ammattinsa päälle ja toimii välikätenä tiimin välillä. Sitten on Steven Yeunin esittämä Jupe joka elää kaupallisuudesta ja viihteestä. Elokuvassa on tiettyjä sivujuonia mitkä alustavat tarinaa ja teemoja. Sitten in a larger plan, se jää kiertotieksi. Se ei ehkä haitannut koska se antaa käsitystä mistä on kyse ja ikään kuin osana sitä miksi loppuosa tuntuu rikkaammalta.
Vaikkei Daniel Kaluyaa mitään Get Outin tasoista suoritusta tee, hän saa kuitenkin kerroksia aikaan stoalaisen ilmeen kautta. Ja hänen ja Keke Palmerin sisaruskemiat ovat elokuvan riemastuttavimmat asiat. Hyvää työtä tekevät myös Steven Yeun ja ohjaajana pyörivä Michael Wincott jonka näkee onneksi vielä valkokankaalla vuosien jälkeen.
Tähti on kuitenkin Jordan Peelen ohjaus ja intohimo. Vaikkei elokuva haasta yhtälailla katsojaansa kuin edelleen hänen parhain työnsä Get Out tai Us, mistä saa kerroksia kömpelyydestään huolimatta, mutta Nope tulee kolahtamaan katsojalle siinä kuinka erilainen kokemus se on. Se jää mieleen ihan muista syistä kuin edeltäjänsä, ei mindfuckista. Get Outissa saattaa miettiä sitä miksei siepattuja, uhreja löydetty aiemmin kunnes miettii miten se on mahdollista ja se käy teeman kanssa yhteen. Tässä miettii eläimiä ja vastuuta kuten myös sitä mitä eri palaset tarkoittavat. Siinä on myös omat kunnianosoituksensa joista osan huomasin jälkikäteen ja sen rakkauden elokuvantekemistä kohtaan. Pääasiassa se on sci-fiä ja neowesternia mutta osansa saa myös kauhusta ja jonkin sortin komediasta. Näin tämän ISENSE salissa ja tämä kuvattiin IMAX kameralle. En ole ekspertti mutta sillä on kuitenkin vaikutuksensa finaalissa. Nope ei ole erikoistehostespektaakkeli mutta spektaakkeli silti. Lopussa se kääntää huomionsa kamerantilaan ja tekstuuriin kun kamera-ajoja on kuin Spielbergin parhaimpina päivinä.
Nope saa odottamaan uteliaana mitä Peelesta kuullaan jatkossa. Onko hän kauhuohjaaja? Ehkä hän pyrkii välttämään sitä leimaa koska on tässä muutakin näytettävää. Tämä on siinä mielessä hänen kevyin mutta suurin työnsä tähän mennessä.
⭐⭐⭐⭐+ /5
