JURASSIC WORLD: DOMINION

JURASSIC WORLD: DOMINION

Kun Top Gun: Maverick julkaistiin aiemmin ja näytti mitä legacy sequel voi tehdä, Dominion ei onnistunut tehtävässään. Jos Maverick oli soihdun siirtämistä eteenpäin ja itsensä hyväksymistä, Dominion yhdistää vanhat ja uudet hahmot erillisillä juonilinjoilla eikä lopulta tee heillä mitään.

Ensimmäinen Jurassic Park paranee aina jokaisella katselukerralla vaikka minullakin on sanani sanottavana Spielbergista. Jatko-osat eivät kestä. The Lost World kaatuu omaan viestiinsä ja laahaa kun taas kolmonen on tyhmä hirviöleffa missä saarelle mennään ja takaisin. Uudelleenalustus Jurassic World teki saaresta sen mitä oltiin aina odotettu ja se kestää parhaiten ykkösen jälkeisistä ajoista. Jatko-osa Fallen Kingdom on mielestäni aliarvostettu tuhotessaan saaren ja viedessään dinot kohti tuntematonta tulevaisuutta. Siihen Dominion olisi voinut pyrkiä. Fallen Kingdom jätti dinosaurukset osaksi ihmisten luontoa ja jännityksellä jäätiin odottamaan mitä seuraavaksi tehdään.

Owen (Chris Pratt) ja Claire (Bryce Dallas Howard) kasvattavat kloonityttöä Maisiea (Isabella Sermon) uusien luonnonmullistusten vallitessa. Maisie siepataan suuremman kontekstin kautta ja kaksikko lähtee maailmanympärysmatkalle pelastamaan tytön. Samaan aikaan Ellie Sattler (Laura Dern) pääsee selville peltoa tuhoavista sirkoista mitkä ovat epätavallisen suuria. Hän pyytää apua vanhoilta ystäviltään tohtori Alan Grantilta (Sam Neill) ja Ian Malcolmilta (Jeff Goldblum) jolloin jäljet vievät tutun yhtiön Biosonin luokse. Mainostus antaa ymmärtää että kuusikko kohtaa väistämättä.

Jurassic World: Dominion on ristiriitainen kokemus monessakin mielessä. Minua ei suututtanut missään vaiheessa vaikkakin viimeistään lopputekstien kajahtaessa kankaalle sitä funtsi “Miksi tähän juoneen pistettiin niin paljon aikaa ja vaivaa?”. Jos päättää lopettaa sarjan katsomisen vain ykköseen tai viimeistään kolmeen ensimmäiseen, se on okei. Jos lopettaa Fallen Kingdomiin, kaikki on oikeastaan jo saavutettu. Malcolmin sanoessa pahaenteisesti “Welcome To Jurassic World.”, Michael Crichtonin ajatukset loistavat ja nyt tässä ne ajatukset vain polkevat paikoillaan kunnes elokuva loppuu ja koko juoni oltaisi voitu summata vain viiteen minuuttiin. Tämän katsominen ei vaadi paljoa muuta kuin vain jos on kompletionisti.

Kun tärkein huolenaihe on sirkat, sillä voidaan kommentoida mitä dinosauruksilla voidaan tehdä siitä eteenpäin. Vaikkapa ovatko he seuraava askel maailmanmullistuksessa. Ja toisaalta miksi sirkat? Koko elokuva on täynnä ideoita mihin oltaisi voitu mennä. Claire on eläinaktivisti ja sillä ei lopulta tehdä mitään. Tai miten dinoista pyritään hyötymään markkinoilla niin laillisilla kuin laittomilla? Elokuvan parhaimmat osuudet tulevat alussa kun sopeutumisvaikeudet näytetään ja sekin olisi jo riittänyt lähtöalustaksi. Juoni tuo takaisin ykkösessä kerran näyttäytyneen hahmon tohtori Lewis Dodgsonin ja se ei olisi voinut olla suurempaa haaskausta. Kaikki on jo oikeastaan käytetty. Se on ehkä kirous kun sarja ei ole onnistunut saamaan hyviä vihollisia aikaan jotka ovat ilkeitä liikemiehiä ja silloin kun he eivät tee sitä, silloin tuloksena on Jurassic Park III missä ei ole mitään juonenmoottoria. Ehkä se kertoo siitä että moottori on jo kulunut ja kukaan ei muista Dodgsonia enää. Eikö luonnonmullistukset olisi ollut parempi moottori ja olisi aika yhdistää voimat? Jos vihollista tarvitaan, käyttäkää se fiksusti..

Ja kun kuusikko on saatu kasaan, ketkä heistä saavat jotain kehitystä? Sen pystyy laskemaan sormilla. Claire joka haluaa äidiksi. Ellie joka pistää juonen liikkeelle ja vanhat tunteet Alania kohtaan syttyvät. Maisie joka kamppailee nuoruudenkipujen kanssa. Ja hän oli yksi Fallen Kingdomin parempia asioita käsitetasolla vaikka kuulunkin vähemmistöön siinä. Jos on neljäs pistettävä mukaan niin Blue the raptor jonka vanhemmuus rinnastuu Clairen tarinaan. Nyt on kolme elokuvaa täynnä ja Chris Pratt ei ole kehittynyt sen kummemmin. Tunsin Fallen Kingdomissa jonkinlaista kehitystä että hän olisi Clairea passiivisempi kun ei ole mitään muuta kuin Blue jonka perään lähteä mutta tässä motiivit ovat vaan samaa toistoa. Vaikka kuinka pidänkin Sam Neillista Alan Grantina, hänen metaroolinsa kolmosessa tuntuu vähän merkityksellisemmältä ja painavammalta kuin se että hän toimii tässä konsulttina. Jeff Goldblum tekee sen mitä osaa parhaiten ja se on siinä.

Jurassic World: Dominion on teknisesti pätevää työtä mutta senkin huomaa että kaukana ollaan niistä ajoista kun Laura Dern hämmästyi yhdessä Sam Neillin kanssa jotain mitä ei oikeasti ollut paikalla mutta saatiin tuntumaan aidolta. Dominion on, kuten sanottu, pätevää työtä mutta se on leikattu ja kuvattu samalla tavalla kuin mikäkin viime vuosien blockbuster. Jos muistellaan viimeisimpiä niin ensimmäinen Jurassic World mikä jakoi mielipiteitä, kaikki muistavat pitkän kamera-ajon puiston läpi. Fallen Kingdomista tulee mieleen tulivuorenpurkaus niin onkohan tämän kaikkein muistettavin otos takaa-ajo ja kuusikon näyttäytyminen Rexin tullessa vastaan. Siinä on hyviä suorituksia ja sujuva rytmitys mutta se ei jää mieleen. Jotain minkä olisi pitänyt päätyä voittoisasti, on nyt vain varjo entisestään.

⭐⭐½ /5