Blogit

arvostelussa: Your Name (2016)

 

 

Lukioikäinen Mitsuha on lopen kyllästynyt elämään syrjäisessä pikkukaupungissa, ja haaveilee taukoamatta, millaista elämä olisi suurkaupungin keskellä. Eräänä aamuna toive on yhtäkkiä toteutunut, kun Mitsuha herää kanssaan samanikäisen Tokiossa asuvan pojan, Takin kehossa. Samalla oikea Taki saa kokea, millaista on elää lukiolaistyttönä pikkukaupungissa. Toisilleen täysin tuntematon kaksikko tajuaa pian vaihtavansa kehoja toistensa kanssa, ja heidän on keksittävä yhteiset pelisäännöt, jotteivat he sotke kokonaan toistensa elämiä toiminnallaan.

Your Name (Kimi no Na wa) on Makoto Shinkoin elokuva vuodelta 2016. Se nousi pian otsikoihin kerätessään suositota ja ohittaessaan kauan kärkipaikkaa pitäneen Henkien kätkemän maailman tuottoisimpana anime-elokuvana. Katsoin elokuvan ensimmäistä kertaa sen pyöriessä elokuvateattereissa Suomessa 2017. En tiennyt elokuvasta etukäteen yhtään mitään, mutta ystäväni kutsui minut seurakseen katsomaan sitä ja olin tietysti heti mukana! Anime ei myöskään genrenä ollut minulle erityisen tuttu studio Ghibliä ja muutamaa sarjaa lukuun ottamatta. Muistan kuitenkin edelleen kyseisen elokuvateatterikokemuksen elävästi, ja olen erittäin onnellinen, että sain kokea sen isolta ruudulta!

Elokuvan ensimmäisenä esitelty päähenkilö on Mitsuha. Mitsuha on hyvin samaistuttava ja melko tyypillinen lukioikäinen. Hän viihtyy pienessä, kolmen hengen kaveriporukassaan, ja haluaisi pitää itsestään koulussa melko matalaa profiilia. Mitsuhan elämää pikkukylässä vaikeuttaa kuitenkin tämän ankara ja kiireinen isä, joka on myös kaupungin pormestari. Tämä aiheuttaa Mitsuhalle paineita entisestään, kun kaikki tuntevat hänet pormestarin tyttärenä. 

Tokiossa Mitsuhan unelmaa elävällä Takilla on myös omat ongelmansa. Elämä kaupungissa on kiireistä, kun tämä yrittää samaan aikaan kerätä rahaa työskentelemällä ravintolan tarjoilijana ja menestyä hyvin opinnoissaan tähdäten arkkitehdiksi. Takista huomaa myös tämän sisällä olevan, nuorille tyypillisen epävarmuuden ja halun sopia joukkoon. Hän on esimerkiksi ujo lähestymään samalla työpaikalla olevaa ihastustaan Okuderaa, johon myös useat paikan muut työntekijät vaikuttavat olevan ihastuneita.

Mitsuhan perhettä esitellään elokuvassa huomattavasti enemmän kuin Takin. Mitsuhan äiti on kuollut, ja tämän isä seuraa intohimoisesti uraansa politiikassa. Mitsuhan ja tämän pikkusiskon Yotsuhan kasvatuksesta vastaakin heidän isoäitinsä Hitoha. Hitoha on rauhallinen ja perinteitä kunnioittava, ja hän opettaakin mielellään perinteitä eteenpäin lapsenlapsilleen. Mielenkiintoisinta Hitohassa on tämän viisaus, sillä hän on ainoa, joka osaa aavistaa, mitä Mitsuhan elämässä on meneillään.

Elokuvan idea on todella mielenkiintoinen. On uskomatonta ajatella, mitä itse tekisin, jos heräisin jonkun muun kehossa aivan uudessa ympäristössä. Molempien elämien hyvät ja huonot puolet myös tuodaan onnistuneesti esiin, ja sekä syrjäisen kylän että suuren kaupungin tunnelmaan pääsee välittömästi mukaan. Tunnelma Mitsuhan kotikaupungissa Itomorissa vaikuttaa rauhallisemmalta ja luonnonläheisemmältä kuin Tokiossa sykkivä ihmisten kiireellisyys ja täpötäydet kadut. Toisaalta Tokiossa ei tekemistä puutu, ja onhan Japanin pääkaupunki paikka, jonne matkustamisesta edes kerran elämässään on helppo haaveilla.

Hahmojen persoonallisuudet on rakennettu hyvin. Vaikka hahmot vaihtavat välillä kehoja, näkee heistä selvästi, milloin kyseessä on vaikkapa oikeasti Taki ja milloin vain tämän kehoon ajautunut Mitsuha. Lisäksi on kiinnostavaa, kuinka molemmat itsestään epävarmat hahmot muuttuvat huomattavasti itsevarmemmiksi ollessaan toisessa kehossa. Samalla tämä tuo mukaan hauskoja kohtauksia, kun hahmot toimivat miettimättä seurauksia ja ärsyttävät toinen toistaan joutuessaan selvittelemään, mitä muut ihmiset ovat tällä kertaa nähneet heidän tekevän. Myös Takin ja Mitsuhan suhde rakentuu ja syvenee kiinnostavasti. Samaan aikaan he tietävät toistensa elämästä enemmän kuin kukaan muu, samaan aikaan he eivät tiedä toisistaan mitään.

Elokuvan tunnelma muuttuu huomattavasti juonen edetessä. Aluksi tunnelma on hyväntuulinen ja jopa hauska, kun seurataan hahmojen sopeutumista toistensa elämään, ja heidän etsiessään keinoja sille, kuinka kuvio saataisiin toimimaan ilman katastrofia. Elokuvan keskivaiheilla olo alkaa kuitenkin olemaan jo hieman haikeampi, kun on vaikea keksiä keinoa, kuinka toisensa niin hyvin tuntevat hahmot voisivat ikinä oikeasti tavata toisiaan. Juonen edetessä ja tuodessa lisää esteitä on tunnelma jo ajoittain hyvin synkkä, eikä itkultakaan välttämättä vältytä.

Visuaalisesti elokuva on todella kaunis. Pidän useissa anime-elokuvissa erityisesti niiden yksityiskohtaisuudesta, eikä Your Name ole poikkeus. Erityisesti pidän elokuvan värikkyydestä sen esitellessä kaupungin vilinää, mutta toisaalta myös rauhalliset luontomaisemat ovat upeaa katsottavaa. Lisäksi elokuvan musiikit vaikuttavat tunnelmaan vahvasti. Esimerkiksi energinen japanilainen pop sopii mahtavasti Mitsuhan innostuneisuuteen Tokioelämästä. Lisäksi se ehkä tuo ilmi molempien levottomuutta hämmentävästä tilanteesta, kun päivät tuntuvat lähinnä selviytymiseltä.

Your Namesta on rakentunut minulle erityinen elokuva, mutta en osaa sanoa tarkalleen millä tavalla. Lasken sen kyllä jollain tasolla lempielokuvieni joukkoon, mutta jos joku yhtäkkiä kysyy lempielokuvaani, ei se ole ensimmäinen, joka tulee mieleen mainita. Kaipaan erityisesti sitä tunnetta, joka minulla oli katsoessani sen ensimmäistä kertaa, kun minulla ei ollut aavistustakaan, mitä olisi luvassa. Toisaalta jaksan katsoa elokuvaa kyllä nykyäänkin, ja löydän siitä uusia asioita. Muistan juonen tuntuneen myös ensimmäisellä kerralla sen verran monimutkaiselta, että harkitsin meneväni katsomaan sen toisen kerran elokuvateatteriin.

Jos hehkutuksestani ei vielä tullut asia selville, niin voin ehdottomasti suositella Your Namen katsomista, mikäli se on jäänyt välistä! Elokuvan hahmoihin on helppo samaistua, ja sen juoni on hyvin kaunis ja samalla mukaansatempaava. Erityisesti ensimmäisellä kerralla se kuitenkin vaatii kunnolla keskittymistä, jotta elokuva ei ala tuntua sekavalta. Lisäksi animaatio todellakin pistää parastaan, ja elokuvan vaihtelevat ympäristöt ovat upeaa seurattavaa. Itse katsoin elokuvan Viaplaysta, ja lisäksi se löytyy tällä hetkellä ainakin C Moresta!

4,5/5

“The only thing that does last when I wake up is a sense of loss.”

– Mitsuha

 



 

 

Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä

 

Elokuvien lumoissa

Blogi ja Instagram Elokuvien lumoissa (@elokuvienlumoissa) Olen 20-vuotias elokuvaharrastelija. Blogin pääpaino on ollut viime vuodet animaatioelokuvien arvosteluissa, erityisesti Disneyn, Pixarin ja studio Ghiblin tuotoksissa. Lisäksi pyrin täyttämään Instagramia esimerkiksi erilaisilla kyseilyillä, ja tykkään myös blogin puolella kokeilla ajoittain uusia genrejä!

Aiheeseen liittyvää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Vilkaise myös
Close
Back to top button