Blogit

U Turn – U-käännös helvettiin (1997)

Teininä 90-luvulla diggailin paljon hieman vinksahtaneista elokuvista, kuten Puuta Heinää Ja Muutama Vesiperä, Natural Born Killers, Pelkoa Ja Inhoa Las Vegasissa ja Rodriguezin leffat yms. (tiedätte varmaan). Yksi näistä suosikeistani oli Oliver Stonen vuonna 1997 ohjaama loistava U Turn – U-käännös helvettiin. Tätä leffaa katselin useasti sen häiriintyneen, mutta hauskan tunnelman takia. Tähän kieroon maailmaan oli jotenkin jännittävää, mutta viihdyttävää uppoutua. Viime katselukerrasta on aikaa kohta 10-vuotta, mutta koska elokuvan huippuhetket ovat hyvin muistissa, niin uusi katselukerta hieman venähti. No nyt otin härkää taas sarvista ja tein rohkean uukkarin suoraan kuumimpaan helvettiin…

U Turn – U-käännös helvettiin (1997)

Bobby Cooper on ajelehtija, joka on menossa maksamaan velkojaan vaarallisille gangstereille Las Vegasiin. Tehdessään U-käännöksen pois määränpäästä, hänen autonsa hajoaa Arisonan pieneen kylään Superioriin. Kummallisella autopajalla selviää, että auton korjaamiseen menee hieman kauemmin ja hintakin on melko suolainen. Cooper päättää käydä kylässä hakemassa hieman juotavaa, koska autiomaa on ikävän polttavan kuuma, hikinen ja likainen paikka. Kylässä hän tapaa mitä kummalisempia hahmoja. Suorastaan kylähulluja. Koko kylä vaikuttaa siltä, että se on jämähtänyt jonnekkin 60-luvulle. Ja yhtäkkiä sieltä pois pääseminen onkin yllättävän vaikeaa. Sen lisäksi gangsterit odottavat rahojaan ja ovat tulossa hakemaan niitä…

Henkilökohtaisesti tällä elokuvalla on valtavasti uusintakatseluarvoa. Vaikka lopputuloksen tietääkin, on sen musta huumori niin hauskaa ja vinksahtanutta, että kohtauksia haluaa katsoa yhä uudellleen ja uudelleen. Lisäksi näyttelijäsuoritukset ovat mahtavia ja elokuva pursuaakin huippunäyttelijöitä.

Ensimmäisenä pitää mainita suosikkihahmoni automekaanikko Darrell, jota näyttelee Billy Bob Thorton. Mies on niin tunnistamaton pullonpohjalaseissaan ja yhtään vittumaisempi hän ei voisi olla tarinan sankaria kohtaan (tosin ansaitusti). Toisena heti täytyy mainita polttavan kuuma Jennifer Lopez (Grace), joka vangitsee katsojan viettelyksiinsä. Parhaita Lopez-rooleja.

Nick Nolte Lopezin miehenä on myös aivan omaa luokaansa öristessään vuorosanoja kuin mikäkin sika. Aivan mahtava veto Noltelta. Joaquin Phoenix on myös mahtava hieman kajahtaneena TNT:nä, joka puolustaa kunniaansa vaikka väkisin. Jon Voight tekee myös huikean roolin intiaanina. Täytyy myöntää, että en ole aikaisemmin tajunnut, että sokea inkkari onkin Voight. Mind blown. Upeaa!

Powers Boothe on myös loistava hankalana kylän seriffinä, jolla on liikaa aikaa. Ekaa kertaa panin merkille, että Liv Tyler tekee Cameon bussiasemalla. jotenkin en sitä aikasemmin ollut noteerannut. Loputkin kyläläiset ovat aivan loistavia koko sakki. Tässä on kyllä aivan huikea casti. Ainiin meinasin unohtaa mainita antisankarimme Bobby Cooperin, eli Sean Penn. Penn on kovassa vedossa ja vaikka hän vetää niin niljakkaan ja luontaantyöntävän protagonistin roolin, häntä kannustaa kumminkin kokoajan pääsemään pois kyläpahasesta. Tällä kierroksella tulikin mieleen, että olisiko miehen kohtalo ollut erilainen, jos hän ei lähtökohtaisesti olisi käyttäytynyt niin ylimielisesti paikallisia juntteja kohtaan, heh.

Visuaalisesti elokuva on komea ja edustaa Natural Born Killersin kanssa vähän samanlaista häröä Stone kuvausta. Tässäkin vilahtelee kuvassa kaikkea hieman häiriintynyttä lähikuvaa ja maisemaa aavikosta tuoden sekopäisen tunnelman. Vaikutelma on kuin päähahmo alkaisi hieman menettää järkeään kyläpahasessa jatkuvien vastoinkäymisten takia. Tätä ei kumminkaan mainita elokuvassa. Nuorempana elokuva tuntui eeppiseltä, pitkältä tripiltä, mutta tällä kierroksella leffa oli yllättävän pienimuotoinen tapaus. Reilu kaksi tuntinen tuntui 1 h 20 min leffalta, tällä kertaa. Leffa ei näytä kovinkaan vanhentuneelta, varsinkaan teräväpiirto versiona. Eikä siinä pahasti ole sellaista ysärileimaa, mitä muissa aikalaisissaan alkaa olla.

Elokuvan piinaavan loistavista musiikeista vastaa mestari Ennio Morricone. Musiikit tekevätkin paljon tunnelmaan. 

Elokuva perustuu John Ridleyn kirjaan Stray Dogs. Sitä en ole vielä lukenut. Elokuva on luokiteltu Neo-noir thrilleriksi. Itselle tulee mieleen enempi sysimusta komedia.

Oliver Stonen kuvastossa tämä on aika pienimuotoinen hörhöilyleffa, mutta itselleni se henkilökohtaisesti kuuluu top 3 Stone-leffoihin, helposti. Suosittelen jyrkästi kaikille, jotka eivät ole vielä nähneet, sillä varauksella, että aika vinksahtanutta menoa on luvassa.

Ai niin Dr.Pepper on ainut oikea limonadi. Kolat ovat vain makeutettua vettä.

– Kai Kumpulainen 14.11.2020

Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä

 

Kaitsun Leffablogi

Pitkän linjan elokuvaharrastaja arvostelee katsomiaan elokuvia ja samalla kertoo aina vähän jotain itsestään ja suhteestaan elokuvaan. - Kai Kumpulainen

Aiheeseen liittyvää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Vilkaise myös
Close
Back to top button