Blogit

arvostelussa: Prinsessa ja sammakko (2009)

Koko elämänsä rahaa säästänyt ja oman ravintolan avaamiseen tähdännyt Tiana törmää eräänä iltana puhuvaan sammakkoon, joka esittelee olevansa loitsun alaiseksi joutunut prinssi. Loitsun purkamiseksi sammakko tarvitsee suudelman. Sammakko saa suostuteltua aluksi järkyttyneen ja vastahakoisen Tianan auttamaan, mutta seuraukset eivät olekaan odotetut – Loitsu ei murtaudu, ja myös Tiana muuttuu sammakoksi.

Prinsessa ja sammakko on Disneyn tähän mennessä viimeisin piirrosanimaatio (sitä odotellessa, että unelmani käy toteen ja studio vielä joku päivä tekee uuden piirretyn elokuvan…). Se on 49. klassikko, ja ensi-iltansa se sai vuoden 2009 joulukuussa. Näin elokuvan itse ensimmäistä kertaa noin 7-vuotiaana, kun kävimme katsomassa sen isäni kanssa elokuvateatterissa. Ymmärrettävästi muistikuvat tuosta kerrasta ovat jo ehtineet hämärtyä, mutta muistan kuitenkin pitäneeni elokuvasta erityisesti sen jännittävyyden ja kiehtovan pahiksen vuoksi. Myöhemmin olen ehtinyt katsoa elokuvan useampaan otteeseen, ja pidän siitä edelleen todella paljon!

Elokuvan päähenkilö on New Orleansissa asuva Tiana, joka on unelmoinut oman ravintolansa perustamisesta lapsuudestaan asti. Tianan perheen rahatilanne ei ole kuitenkaan kummoinen, ja hän onkin paiskinut töitä jo kauan saavuttaakseen haaveensa. Tiana on erittäin ahkera, määrätietoinen ja sisukas, ja hänestä saa alusta asti todella hyvän vaikutelman. Tiana onkin erittäin onnistunut päähenkilö, ja hänen matkaansa on mukava seurata.

Tianan kanssa elokuvassa seikkailee sammakoksi muuttunut Maldonian prinssi Naveen. Naveenista saa alkuun hieman ylimielisen ja pöhkön vaikutelman, mutta hänkään ei ole missään kohtaa epämiellyttävä hahmo. Naveen on alusta asti mukavan rento ja huumorintajuinen, mikä tasapainottaa vastuuntuntoista Tianaa. Lisäksi hänestä oppii paljon uutta elokuvan aikana, ja hahmo itsessään myös kokee muutosta tarinan edetessä.

Kuten ehdin aiemmin mainita, lapsena minuun vetosi elokuvassa eniten erilaisten henkien ja esimerkiksi voodoon ja tarot-korttien kanssa leikittelevä tohtori Facilier. Facilier onkin mainio pahishahmo. Hän on manipuloiva ja juonikas, ja lisämaustetta häneen tuovat mystiset henkiolennot ja taikaesineet, joita tämä käyttää apunaan. Myös Facilierista löytyy kuitenkin useampia puolia, mikä tekee hahmosta entistäkin mielenkiintoisemman.

Sivuhahmoihin elokuvassa lukeutuvat esimerkiksi Tianan läheiset, joihin kuuluu tämän ystävällinen äiti ja hemmoteltu paras ystävä Charlotte. Vaikka Charlottesta saa hyvin pinnallisen ja melko hölmön kuvan, tämän ystävyys Tianan kanssa on jotenkin mukavasti rakennettu. Kaksikko on tuntenut lapsesta asti, ja he haluavat todella olla toistensa apuna, vaikka ovat erilaisia lähes kaikella osa-alueella. Prinssi Naveenin kanssa elokuvan alussa kulkenut apulainen Lawrence on melko tyypillinen sivuhahmo. Hän ei ole erityisen viisas, ja hän tuo elokuvaan huumoria kömmähdyksillään.

Tianan ja Naveenin seikkailun edetessä näiden joukkoon liittyvät myös eläinhahmot Louis ja Rey. Louis on jazzia rakastava alligaattori ja Rey taas avulias ja hieman hömelö tulikärpänen. Molemmat hahmot ovat oiva lisä seikkailuun. Louis on vauhdikas ja monta hauskaa hetkeä tuova hahmo, ja Rey taas tuo elokuvaan myös syvällisempää sisältöä, vaikka hänellä myös omat hauskat hetkensä. Lisää positiivista energiaa tuo myös metsän keskellä asustava omalaatuinen Mama Odie.

Koko elokuvan tunnelma on onnistuttu rakentamaan erittäin miellyttäväksi ja yhteensopivaksi kokonaisuudeksi.Tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun New Orleansiin, ja kaupungin meno nappaa välittömästi mukaansa. Yksi suosikkiasioistani on kuitenkin piirrosjälki. Prinsessa ja sammakko näyttää juuri Disney-elokuvalta parhaimmillaan. Hahmot ovat persoonallisen näköisiä, mutta eivät liioiteltuja, ja myös erilaiset tapahtumapaikat ovat mielikuvituksellisia ja kauniita. Toinen suuresti vaikuttava tekijä on elokuvan musiikki. Prinsessa ja sammakko on perinteisten Disney-piirrettyjen mukaan musikaali. Myös lauluissa löytyy jokin yhdistävä tekijä, että ne kaikki tuntuvat sopivan elokuvaan. Toisaalta ne ovat kuitenkin myös tarpeeksi erilaisia pitääkseen musiikkiosuudet mielenkiintoisina.

Elokuvan ensimmäinen laulu on Down in New Orleans, joka ohjaa katsojan suoraan New Orleansin jammaavaan ja eloisaan tunnelmaan. Menevän laulun aikana on vaikea olla huonolla mielellä, ja se ohjaa täydellisesti pois oman arkielämän huolista. Toinen laulu on Almost There, jossa Tiana haaveilee omasta ravintolastaan. Kappale lähtee liikkeelle mukavan hitaasti ja nappaa sen jälkeen mukaan toiveikkaaseen tunnelmaansa. Seuraava laulu on Facilierin laulama Friends on the Other Side, jossa salaperäinen voodoo-tohtori esittelee taitojaan tarot-kortteineen ja houkuttelee Naveenin ja tämän avustajan mukaan pahamaineiseen suunnitelmaansa. Se on erinomainen pahislaulu, joka myös vie tarinaa mukavasti eteenpäin.
Iloisemmissa tunnelmissa kuullaan Louisin, Naveenin sekä Tianan esittämä vauhdikas When We're Human, jonka aikana hahmot unelmoivat mitä tekisivät, jos olisivat ihmismuodossa sammakko- ja alligaattorielämänsä sijaan. Viidentenä soiva Gonna Take You There on myös hyvin menevä kappale, jonka aikana Rey ja muut tulikärpäset opastavat päähenkilömme oikealle reitille näiden samoiltua metsässä jonkin aikaa. Menevien kappaleiden jälkeen elokuvan hitaampana kappaleena kuullaan vielä romanttinen Ma Belle Evangeline Reyn laulamana. Viimeinen elokuvan aikana kuultava laulu Dig a Little Deeper palaa jälleen menevimpiin tunnelmiin, kun Mama Odie pääsee vauhtiin kertoessaan hahmoille elämän neuvojaan. Kaikki laulut ovat miellyttävää kuunneltavaa, mutta itse pidän jälleen eniten vauhdikkaammista kappaleista. Omia suosikkejani elokuvan lauluista ovatkin salaperäinen Friends on the Other Side sekä tietysti Almost There, josta kirjoittelinkin enemmän listatessani suosikkikappaleitani Disney-elokuvista (postauksen voit lukea tästä)

Prinsessa ja sammakko on sopivan perinteinen Disney-elokuva säilyttääkseen taianomaisen lapsuuteen kuuluvan tunnelmansa, mutta siinä on myös omia piirteitään, ettei se huku muiden elokuvien jalkoihin. Perinteinen klassikkosatu on saanut mukavasti muokatun juonen, ja elokuvan kanssa viihtyy useampaan otteeseen. Musikaalien ystäville elokuva tarjoaa varmasti viihdettä, sillä elokuvan laulut ovat mukaansatempaavia ja ne myös vievät elokuvan tarinaa eteenpäin sulavasti. Myös hahmot ovat hyvin pidettäviä, eikä yksikään hahmo jää persoonattoman oloiseksi. Kaiken kaikkiaan Prinsessa ja sammakko on ikävän aliarvostettu ja oikeasti todella toimiva Disney-klassikko, joka saa ikävöimään piirroselokuvien aikakautta. Aivan täysiä pisteitä en kuitenkaan loppujen lopuksi anna yksinkertaisesti siksi, ettei elokuva lopulta herätä niin suuria tunteita, ja pidän enemmän hieman syvällisemmistä piirretyistä. Mikäli joltakin Disney-fanilta on jäänyt tämä elokuva vielä välistä, kannattaa ehdottomasti lisätä se katselulistalle!

4/5

Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä

 

Elokuvien lumoissa

Blogi ja Instagram Elokuvien lumoissa (@elokuvienlumoissa) Olen 20-vuotias elokuvaharrastelija. Blogin pääpaino on ollut viime vuodet animaatioelokuvien arvosteluissa, erityisesti Disneyn, Pixarin ja studio Ghiblin tuotoksissa. Lisäksi pyrin täyttämään Instagramia esimerkiksi erilaisilla kyseilyillä, ja tykkään myös blogin puolella kokeilla ajoittain uusia genrejä!

Aiheeseen liittyvää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Back to top button